Peliriippuvuus: Naisen tapauskertomus

Rahapeliriippuvuus on todellinen ongelma. Se voidaan nykyään lääketieteellisesti diagnosoida, kun yksilön elämä pakonomaisesti pyörii pelaamisen ympärillä. Riippuvainen ei välttämättä enää välitä ihmissuhteistaan, syömisestä, veloista tai edes työpaikasta. Historiallisesti peliongelmaiset ovat useimmiten ollut miehiä, mutta etenkin nykyään peliriippuvuutta esiintyy enenevissä määrin myös naisilla.

Nettikasinot mainostavat paljon myös suomalaisille. Rahapelit ovat nousseet valtavirtaan ja kieltämättä kasinolla on paljon mukavaa viihdettä, mutta eivät kaikille. Nyt kerrommekin Siljasta, joka sairastui rahapeliriippuvuuteen. Kirjoitus on osa Ykkösbonus bonusvertailun sosiaalisen vastuun ohjelmaa.

Pelaaminen ratkaisu rahaongelmiin?

Ensiksi Silja innostui ajatuksesta, että pelaamisella voi voittaa merkittäviä summia rahaa. Tällä rahalla voi maksaa velkoja pois ja tulla onnellisemmaksi. Hän koki olevansa keskivertoa parempi pelaaja, joka motivoi pelaamaan rahasta. Ajan myötä hänelle kuitenkin muodostui peliriippuvuus, joka alkoi kontrolloimaan koko elämää. Pelaaminen aiheutti Siljan työpaikan menetyksen ja pitkän velkakierteen.

Pelaaminen Siljalla alkoi aikana, jolloin hän erosi lastensa isästä. Hän tajusi, että yhden ihmisen tienestit eivät riitä totutun elintason ylläpitämiseen. Elintaso romahti, mutta hän ei halunnut tyytyä tähän. Ensisijaisesti Silja halusi, ettei lasten tarvinnut kärsiä perheen hajoamisesta rahallisesti. Hän tahtoi erosta huolimatta pystyä tarjoamaan jälkikasvulleen hyvän elintason; uusia tietokonepelejä, harrastusvälineitä ja laadukkaita vaatteita, joita heidän kaverinsakin saivat. Pelejä oli jännittävää pelata, koska sitä voi tehdä vapaa-ajalla, ja voittaessa osa näistä huolista katosi hetkellisesti.

Silja alkoi ottaa pikavippejä, kun rahat alkoivat loppumaan. Kukaan läheisistä ei tiennyt Saijan riippuvuudesta; heiltä hän ei ikinä pyytänyt rahaa lainaan. Ympärilleen Silja ei halunnut näyttää, että hänen toimeentulonsa oli romahtanut. Hän tunsi olonsa epäonnistuneeksi nyt myös pelaamisen johdosta, kun hänen älykkyytensä ei taannutkaan sitä, että voitot voi tuoda peleistä kotiin.

Lopulta vapaa-aikaa ei enää ollut käytännössä ollenkaan. Silja otti toisen vuorotyön, jotta hän pystyisi rahoittaa pelaamistaan. Velkaa oli kuitenkin parin vuoden aikana kasaantunut kymmeniä tuhansia. Tämä kaikki kävi niin salakavalasti ja suhteellisen pikkuhiljaa, ettei Silja ollut ymmärtänyt ongelmansa laajuutta. Arkea hän pystyi juuri ja juuri vielä pyörittää lastensa kanssa, ja tinki kaikista omista menoistaan, jotta voisi jatkaa pelaamista ja ostaa lapsilleen merkkivaatteita piilottaakseen tukalan tilanteensa.

Pohjalla Silja varasti työpaikaltaan rahaa pelaamiseensa. Kun asia tuli ilmi, tuli työsuhde vaivihkaa päätökseensä. Pelikierrettä oli tässä vaiheessa jo vuosikymmen takana, ja kukaan muu ei tiennyt Siljan riippuvuuden syvyyttä. Hän kävi asian kanssa jopa työpaikkalääkärillä, joka ei valitettavasti tunnistanut ongelmaa. Hän tunsi olonsa vieläkin kunnolliseksi ihmiseksi, mutta möi samalla omaisuuttaan välttääkseen velkoja, jotka lopulta nousi 60 000 euroon.

Selviytyminen

Pikkuhiljaa Silja alkoi lukemaan kirjoja, joissa puhuttiin peliriippuvuuksista. Toipumistarinat auttoivat häntä uskomaan siihen, että pystyisi itsekin toipumaan. Hän hakeutui mukaan vertaistukiohjelmaan, jossa puhuminen ja kokemuksien jakaminen auttoi häntä selviämään riippuvuudestaan. Pikkuhiljaa pelaaminen jäi vähemmälle, ja nyt 58 -vuotias Silja on ollut pelaamatta neljä vuotta. Velkaa on enää 3000 euroa jäljellä.