Naran historiikki

Historiikki lyhyesti

Naisten Rakentavan Asumisen Yhdistys ry. (NARA) perustettiin 23.helmikuuta 1982. Perustajajäseniä oli yli 50 naista; miehet hyväksyttiin vain kannattajajäseniksi. Yhdistyksen perustamista siivitti muiden pohjoismaiden naisten aloittama työ “Asua ja rakentaa naisten ehdoilla”. Tärkeä tapahtuma oli ruotsissa Kungälvissä v. 1979 pidetty yhteispohjoismainen seminaari, johon Suomesta osallistui kymmenkunta naista.

Yhdistyksen sääntöjen mukaan sen toiminnan tarkoituksena on sellaisten toimivien lähiyhteisöjen ja arkielämän areenoiden kehittäminen, jotka helpottavat naisten, lasten ja ikääntyvien kansalaisten arkielämässä selviytymistä. Pyrkimyksenä on yhdistää asuminen, hoivatyö, palkka-ja muu työ sekä virkistys lähiympäristössä. Tämä edellyttää uusien asumismuotojen ja-ympäristöjen suunnittelemista sekä suunnittelumenetelmien ja päätöksentekotapojen kehittämistä.

1980-luvulla yhdistys järjesti keskustelutilaisuuksia, osallistui ja järjesti seminaareja sekä antoi lausuntoja julkisuuteen. Toiminnan tärkeimmät teemat olivat asuntopolitiikka, jossa kannanotot koskivat uusien asumismuotojen kehittämistarvetta, vuokralais-ja asukasdemokratiaa, asunnottomuutta ja osuuskuntamuotoisen asumisen sallimista myös Suomessa. Viimeksimainittu toteutuikin kymmenkunta vuotta myöhemmin, vaikka se alussa tuli torjutuksi.

Yhteisöasumisesta käytiin vilkasta keskustelua monien seminaarien innoittamina tiedotusvälineissä. Pohjoismaisena yhteistyönä ja Pohjoismaiden ministerineuvoston tuella NARA käynnisti “Kan vi bo samman”-yhteisöasumisprojektin, joka valmistuttuaan käsitti plakaattinäyttelyn, videoesityksen ja diakuvasarjan. Näyttely oli esillä Jyväskylän Asuntomessuilla 1985,vuonna 1998 Oslossa pidetyssä NORDISKT FORUMISSA, ja sen jälkeen eri puolilla Suomea ja Ruotsia.

Vuonna 1985 NaRa vastasi Kauniaisssa Det nya vardagslivet- konferenssin järjestämisestä. Tämä seminaari oli neljäs Bygga och Bo på kvinnors villkår-teeman seminaareista, joiden alku oli Kungälvissä. Konferenssiin osallistui yli 100 naista eri Pohjoismaista. Konferenssista on laadittu raportti Bygga och bo på kvinnors villkår. Rapport fra kvinnokonferenssen” Det Nya Vardagslivet”. Kauniainen. Suomi. Toimittanut työryhmä: Anja Toppinen, Anne Margreth Lunde, Christina Herdenfeldt Norrby , Lisa Leimand.

1990-luvun alkupuolella ympäristöministeriö alkoi ministeri Sirpa Pietikäisen aloitteesta ja toimistopäällikkö Kirsti Vepsän toimenpitein tukea Naiset suunnittelussa — seminaareja ja verkostoa, jossa oli mukana toista sataa naista. Ensimmäisessä tilaisuudessa Helsingissä pohdittiin kysymyksiä “mahtuuko elämä päätöksentekoon”, sekä esiteltiin naisten markkinoilla paikallistason naisten toimintoja ympäristön, lasten, terveen kaupungin ja hyvän arjen edistämiseksi (Naiset suunnittelussa-seminaari, YM muistio 1/1993). Seuraava kokous järjestettiin Seinäjoella, jossa olivat esillä kaupunkikeskustat arjen areenana, kaavakielikurssi, rakennuslain uudistus sekä Sofy-projekti (Arjen asiat esille, Seinäjoki 2/1993). Savonlinnassa saatiin kuulla Norjan naisten osallistumisesta yhdyskuntasuunnitteluun, kriittinen esitys ympäristövaikutusten arviointifilosofian perusteista sekä paikallisista ympäristöhankkeista. Samalla harjoiteltiin myös ryhmätyömenetelmiä ristiriitatilanteiden hallitsemiseksi (Naiset kuntalaisina suunnittelemassa ja osallistumassa, Savonlinna 3/1993). Viimeinen seminaari järjestettiin Ikaalisissa, jossa Astrid Thors arvioi uutta kuntalakia sekä tanskalainen Ellen Bruun Selviytymiskykyä alhaaltapäin, kansalaispalkan avulla naiset ovat selviytyjiä, Ikaalinen, 4/1994).

Naiset suunnittelussa – teemalla ja sen julkaisuilla oli tärkeä rooli ympäristöministeriön rakennuslakiuudistustyössä. Sirpa Pietikäinen asetti lain uudistusta valmistelevien työryhmien joukkoon Naiset suunnittelussa-työryhmän. Sen puheenjohtajaksi hän nimitti NARAn puheenjohtajan Liisa Horellin. Osa naisverkostoon osallistujista oli mukana valmistelutyössä. Työryhmän raportti ja siihen liittyvä voimassaolevan rakennuslain pykälämuutosehdotukset valmistuivatkin ensimmäisenä kaikkien ryhmien töistä. Rakennuslain uudistusehdotus raukesi kuitenkin eduskunnassa. Kun uudelleen viritetty Maankäyttö- ja rakennuslaki sai lopullisen asunsa, olivat naisten aikanaan tekemät ehdotukset ehtineet kypsyä. Erityisesti tämän uuden, vuonna 2000 voimaan astuneen Maankäyttö- ja rakennuslain sisällölliset ja suunnittelun vuorovaikutteisuutta koskevat lainkohdat ovat perua Naiset suunnittelussa-työryhmän työstä.

Toinen tärkeä 1990-luvun teema NARAlle oli EuroFEM-konferenssin syntytapahtumat jatkoprosesseineen. Hollannin Driebergenissä, syyskuussa 1994, järjestetyssä seminaarissa Emancipation, Housing, Planning and Transport in a European Future oli ryhmä naralaisia, joiden seminaarityöskentelyn tuloksena saatettiin loppuistunnossa esittää Suomea aihepiirin jatkokoordinoijaksi. OECD:n konferenssissa “Women in the City”, Pariisissa lokakuussa 1994, ministeri Sirpa Pietikäinen lupasi, että Suomi ottaa seuraavan kolmen vuoden ajan koordinointivastuun EuroFEMiksi ristitystä verkostosta. Pari kuukautta myöhemmin olikin ensimmäinen valmistelukokokous Suomessa. Siihen osallistui n. 30 naista eri puolelta Eurooppaa ja naralaisia Suomesta. Liisa Horelli toimi sittemmin aina Hämeenlinnan EuroFEM-konferenssiin saakka valmistelun koordinoijana ja työjuhtana. EuroFEM konferenssi, joka järjestettiin Hämeenlinnassa, kesäkuussa 1998, keräsi liki 300 yhdyskuntien kehittämisestä kiinnostunutta naista eri puolilta maailmaa.

Tästä työstä kehkeytyi sitten jatkuva prosessi, joka liittyi sosiaali- ja terveysministeriön hallinnoimaan, Suomen hallituksen toisen tasa-arvo-ohjelman toteuttamiseen. Siihen kuului hanke nimeltä Tasa-arvon valtavirtaistamismenetelmien kehittämiseen, joka käsitteli mm. naisten osallistumista yhdyskuntasuunitteluun ja kaavoitukseen, uuden Maankäytön ja rakennuslain innoittamana. Ympäristöministeriö järjesti Tasa-arvoneuvottelukunnan kanssa, marraskuussa 1999, seminaarin nimeltä Naiset maankäytön ja rakentamisen vaikuttajina. Se keräsi lähes pari sataa naista, jotka pohtivat, miten uuden lain myötä naiset voivat osallistua inhimillisempien yhdyskuntien kehittämiseen.

NARAn ensimmäisenä puheenjohtajana toimi arkkitehti Anja Wahlberg, jota seurasi FM Anneli Aartelo vv. 1983-1986. FT Liisa Horelli on ollut puheenjohtajana vuodesta 1987. NARAn toiminnalle on vuosien mittaan ollut ominaista toisaalta säästöliekillä oleminen ja muutaman kokoontumisen järjestäminen vuodessa. Toisaalta NARA on yltänyt valtaviin ponnistuksiin mm. järjestämällä suuria kotimaisia ja kansainvälisiä tilaisuuksia, kuten Pohjoismainen Bygga och bo-konferenssi (1985), Naiset suunnittelussa-seminaarit 1990-luvun alkupuolella, EuroFEM-konferenssi (1998), Naiset maankäytön vaikuttajina-seminaari (1999), sekä osallistumalla Rakennuslain valmistelutyöhön. Naralaiset ovat myös yksittäisinä jäseninä olleet mukana erilaisissa kansallisissa ja kansainvälisissä tilaisuuksissa sekä puhujina että aktiivisina osallistujina.

Uudella vuosituhannella NARAn jäsenet, joita nyt on vähän yli 100, tulevat edelleen seuraamaan yhdyskuntien ja niiden suunnittelun kehitystä. NARAn vuorovaikutteiset internet-sivut antavat mahdollisuuden myös kansainväliseen keskusteluun. Vuonna 2002 NARA täyttää 20 vuotta. Silloin on tarkoitus järjestää juhla- ja tutustumisretki Etelä-Ranskan Sophia Antipolis-keskukseen, Rivieralla osan vuotta asuvan naralaisen, arkkitehti Ritva Roution opastamana.

Kirsti Vepsä ja Liisa Horelli (29.1.2001)

Historiikin pitkä versio

Asua ja rakentaa naisten ehdoilla–projektien valossa
vuosina 1979 – 1999

1979

Ruotsissa lähellä Göteborgia Nordiska Folkhögskolanissa Kungälvissä pidettiin konferenssi ” BYGGE OG BO PÅ KVINNERS VILKÅR”
Tarkoituksena oli koota yhdyskuntasuunnittelun, kaavoituksen ja asuntokysymysten parissa työskenteleviä naisia määrittelemään tavoitteet ja toimintamallit sellaista yhteiskuntaa varten, joka ottaa huomioon lasten tarpeet ja ihmisten arkipäiväisen sosiaalisen uudistumisen lähtökohdat.

tavoiteltiin yhteyttä luontoon ja elämän peruslähtökohtiin, toisiin ihmisiin, tuotanto- ja hoitotehtäviin haluttiin järjestäytyä pienehköihin paikallisiin yhteisöihin, joissa kaikki ovat osavastuullisia luonnon ja energian käytöstä, teknologiasta, työstä, huolenpidosta ja joissa kaikki osallistuvat päätöksentekoon asumisympäristöä koskevista asioista vaatimuksena oli lyhennetty työaika, joka on mahdollinen läheisyysperiaatteen pohjalta siten, että päivittäiset toiminnot, kuten asuminen, työ, virkistyspalvelut, tuotanto- ja huolenpitotehtävät ja yhteydet eri ikäryhmien välillä hoidetaan sekä ajallisesti että paikallisesti lähiympäristössä liikennejärjestelmän tavoitteeksi asetetaan heikoimpien ryhmien turvallisuustarpeet teknologian tulee olla helposti kontrolloitavissa ja hajautettunakin vähän uudistumatonta energiaa kuluttavaa.

Konferenssin lähtökohta ja päämotiivi olivat, että yhteiskunta ja asumisolot toimivat huonosti naisten kannalta. Arkielämän uusintamisen vaatima aika vie voimavaroja, jotka voitaisiin suunnata elämänlaadun parantamiseen kaikilla tasoilla.

Naisten tulee asukkaina, suunnittelijoina ja poliitikkoina osallistua 50%:sesti päätöksentekoprosesseihin, jotka takaavat sopusoinnun tarpeittemme ja arvojemme kanssa ja mahdollistavat ekologisen tasapainon saavuttamisen.

Osallistujia tähän Nordiske Kvinners Planforumin järjestämään ensimmäiseen naisten konferenssiin oli yli 100 kaikista viidestä Pohjoismaasta. Tästä kokoontumisesta alkoi sarja yhteispohjoismaisia tapaamisia muutaman vuoden välein, joiden koollekutsujina ovat olleet Ruotsi, Tanska, Norja ja Suomi vuorotellen.

Kongressin päätöksenä osanottajat vastuullisina lastensa ja tulevien sukupolvien tulevaisuudesta osoittivat Pohjoismaiden hallituksille julkilausuman vastustaen ydinvoimaa elämää tuhoavana energiamuotona.

1981

Tanskassa Rödhus Klitissä Nordiske Kvinders Bygge- och Planforum järjesti ” RAKENTAA JA ASUA NAISTEN EHDOILLA- kongressin, jossa todettiin, että kaikissa pohjoismaissa Islantia lukuunottamatta naisilla oli toiminnassa oma yhdistyksensä: Ruotsissa Kvinnors Byggforum, Tanskassa Kvinder i Byggesektoren, Norjassa Kvinnepolitisk Planforum ja Suomessa toimi naisryhmä ” Rakentaa ja asua naisten ehdoilla” Kungälvin kongressin innoittamana.

Paikallisten naisverkostojen perustamista pidettiin tärkeänä, koska virallisissa päätöksentekoelimissä hallitsivat miehet, miesten kokemukset ja arvostukset. Naisia tulee kannustaa ja kouluttaa osallistumaan suunnitteluun ja päätösprosessiin ja tukemaan toisiaan naisille yhteisissä pyrkimyksissa politiikan keinoin. Tarvitaan myös vahvan naapuruuden malli, jotta päätöksiä voidaan tehdä paikallistasolla. Sen mahdollistaa palkkatyöhön käytettävän ajan lyhentäminen 6 –tuntiseksi, myös miehille.

Esitettiin 3 vaatimusta:

• vaikutusmahdollisuudet asukkaille ns. välitasolla,
• yhteisiä fyysisiä tilaratkaisuja asuinalueelle ja
• taloudellista tukea julkisista varoista.

1981

Helsingissä järjestettiin Säätytalolla joulukuussa ” YHTEISÖASUMINEN JA TASA-ARVO” –seminaari, jonka ryhmä Kungälvin konferenssin innoittamia naisia yhdessä Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan kanssa kutsui koolle innostaakseen erityisesti naisia osallistumaan asumis- ja rakentamiskysymyksiin. Neuvottelukunnan toivomuksena oli saada viranomaiset ja yksityiset tahotkin kiinnittämään huomiota naisten riittämättömään osallistumiseen jokapäiväisen elämän kannalta tärkeitä suunnittelu- ja toteutusratkaisuja tehtäessä.
Seminaariin osallistui lähes sata naista, kaikki pääkaupunkiseudulta

1982

Asua- ja rakentaa naisten ehdoilla- työryhmän 17 naisjäsenta valmisteli uuden perustettavan yhdistyksen asioita jakaantuneena eri työryhmiin seuraavasti.
Sääntötyöryhmä: Kaija Tommila pj., Harriet Kerosuo, Tutta Runeberg, Marja Mayerl, Anita Haataja

Asuntopolitiikkatyöryhmä: Anja Wahlberg, Liisa Horelli, Ritva Routio, Kari Mattila, Auli Paavola, Marja Rahkonen, Ulla-Maija Koskinen, Raili Raahela

Semaarin Yhteisöasuminen ja tasa-arvo jatkotyöskenteluryhmä:Hilkka Kuusinen-Kamunen, Peija Hellén Anne-Mari Leppo, Maija Kairamo.

Tiistaina 23.helmikuuta 1982 perustettiin Suomeen muiden Pohjoismaiden mallin mukaisesti Naisten Rakentavan Asumisen Yhdistys ry– Kvinnornas Bygga och Bo Förening rf, lyhenne NARA. Perustajajäseniä oli yli 50 naista; miehet hyväksyttiin vain kannattajajäseniksi perustamiskokouksessa käydyn pitkän ja ansiokkaan keskustelun päätteeksi. Perustavassa kokouksessa oli mieskuntaa edustamassa Peter Fredrikson. Hänen lausumansa: “Liikun siellä. missä ajatellaan ja tehdään jotain uuutta” vastaa kysymykseen:Miksi uusi yhdistys

Sääntöjensä mukaisesti yhdistyksen päämääränä on tehdä tunnetuksi naisten näkökulmaa asumisessaja vaikuttaa yhdyskuntien rakentamisessa ja parantamisessa kaikin mahdollisin laillisin keinoin.

NARAn säännöt

Yhdistyksen toiminnan tarkoituksena on sellaisten toimivien lähiyhteisöjen ja arkielämän areenoiden kehittäminen, jotka helpottavat naisten, lasten ja ikääntyvien kansalaisten arkielämästä selviytymistä. Pyrkimyksenä on yhdistää asuminen, hoivatyö, palkkatyö ja virkistys lähiympäristössä, mikä edellyttää uusien asumismuotojen ja –ympäristöjen suunnittelemista ja päätöksiin osallistumisen menetelmien ja keinojen kehittämistä.

Pohjoimaisena yhteistyönä ja Pohjoismaiden ministerineuvoston tuella NARA käynnisti ” Kan vi bo samman”- yhteisöasumisprojektin, joka käsitti plakaateista koostuvan näyttelyn valmistamisen, 20 minuutin videoesityksen, sekä diakuvasarjan yhteisöasumisesta. NARAn näyttelytyöryhmän , jonka jäseninä olivat Kari Mattila, Ritva Routio, Hilkka Kuusinen ja Anja Wahlberg, tehtävänä oli koordinoida yhteistyö Ruotsin Gunlaug Östbyen, Norjan Alice Reiten ja Tanskan Anne-Dorthe Navnen kanssa. He keräsivät kaikki pohjoismaat kattavat esimerkit toteutuneista asumisyhteisöistä. He julkaisivat myös aineistosta kirjan KAN VI BO SAMMAN, joka käännettiin suomeksi, nimellä OSAAMMEKO ASUA. Tanskassa valmistettiin video, jonka esityskieli oli tanska käännettynä suomeksi. Näyttelyplakaatteja varten valokuvattiin yhteisökohteita, ja diakuvat koottiin yhteisöasumista ja asuinympäristöjä esitteleväksi diasarjaksi.

Yhteisöasumista esittelevä aineisto oli ensimmäistä kertaa näytteillä vuonna 1985 Suomessa järjestetyssä Kauniaisten “Det Nya Vardagslivet” –kvinnokonferenssissa, jonka järjestelyvastuu oli NARAlla. Konferenssin valmistelu aloitettiin syyskuussa 1983. Kongressijärjestelyjen vastaavana toimi ympäristöministeriöstä Anneli Aartelo, joka tuolloin toimi yhdistyksen puheenjohtajana. Ympäristöministeriön ja asuntohallituksen naralaiset kantoivatkin päävastuuun konferenssin käytännön pyörittämisestä.

Det Nya Vardagslivet konferenssi oli Bygga och Bo på Kvinnors villkårin järjestyksessä neljäs konferenssi. Edelliset olivat 1979 Kungälvissä Ruotisssa , 1981 Rödhusissa Tanskassa, sekä Ruotsin Malmössä 1983.

1985

Bygga och Bo på Kvinnors villkor, Rapport från kvinnokonferens ” Det Nya Vardagslivet”¨Kauniainen, Suomi. Raportin toimittaneeseen työryhmään kuuluivat Anja Toppinen, Anne Margrethe Lunde, Christina Herdenfeldt Norrby ja Lisa Leimand.

1987

Bygge og Bo på Kvinners vilkår, Rapport fra kvinnekonferansen Toneheim-Hamar, Norje, 1987. Redaktion/lay-out: Vibeke Marcussen, Mary-Ann Knutstrup Olesen, Jette Tammerup.

1988

Norjassa Oslossa pidettiin 30.7-7.8 1988 NORDISKT FORUM, jonka tavoitteena oli koota pohjoismaiset naiset yhteen lukuisiin tapahtumiin, esitelmä ym. tilaisuukksiin. Taphtumaa saattoi verrata YK:n naiskonferensseihin Mexico-Cityssä, Kööpenhaminassa ja Nairobissa. Oslon konferenssiin osallistui tuhansia naisia. NARAn naiset osallistuivat alusta alkaen järjestelyihin ja Suomen osuuden valmisteluun. Konferenssissa oli Det nya vardagslivet –seminaarilla suuri menestys. Tutkijaryhmän vetäjä oli Tarja Cronberg. Suomesta siihen kuului Liisa Horelli ja Kirsti Vepsä. Liisa Horelli toimi juontaja puheenjohtajana Behöver vi ny vardagspolitik, jossa oli mukana kaksi naiskansanedustajaa jokaisesta pohjoismaasta. Kan vi bo sammans-näyttely oli esill&au ml; Foorumin ajan. Sitä esittelivät Hilkka Kuusinen, Kari Mattila ja Ritva Routio. Yhdistys jakoi kaksi matkastipendiä matkaa varten.

1990

Nordiska Kvinnors Bygg- och Planforum järjesti Örebrossa 24-26.8 1990 seminaarin Bygga och Bo- En fråga om människosyn. Hilkka Kuusinen oli Naran järjestelyvastaava Suomesta.. Seminaariin osallistuivat Anneli Juntto, Liisa Horelli, ja Lea Rantanen, jotka toimivat ryhmätyön vetäjinä tai jäseninä.

1991

NARAn jäsenet Kirsti Vepsä, Anja Wahlberg ja Liisa Horelli osallistuivat AteenassaEuroopan Neuvoston järjestämään kokoukseen “Participation by women in decisions concerning regional and environmental planning. He pitivät esityksen otsikolla The New Everyday Life – and ways to see it.

1992

NARAn merkittävin aktiivinen osallistuminen liittyi rakennuslain uudistus-työhön. Siihen perustettiin ympäristöministeri Sirpa Pietikäisen vaatimuksesta “Naiset suunnittelussa”- työryhmä, jonka puh. johtajan toimi Liisa Horelli, sihteerinä Anneli Aartelo ja Anita Ahlfors Friman. Muu toiminta käisitti mukanaoloa erilaisissa seminaareissa: Unionin 100-vuotis juhla, Asukasliiton Ekomessut, Ekologisen asumisen seminaari Naisten avoimessa korkeakoulussa sekä Naiset suunnittelussa- seminaari Helsingissä, ympäristöministeriön tukemana.

1993

NARAn jäseniä osallistui em. Naiset suunnittelussa – seminaareihin Seinäjoella 10-11.5 sekä Savonlinnassa 4-5.10. Rakennuslain uudoistustyö Naiset suunnittelussa jatkui ja ryhmän loppuraportti valmistui. Liisa Horelli osallistui Miljöörakentamisen toimikunnan työhön. Anja Wahlberg osallistui Asukasliiton korjausohjeen laatimiseen. Anneli Aartelo osallistui Kansalaisareena ry:n työskentelyyn. Kansainvälinen toiminta aktivoitui. Liisa Horelli ja Anja Wahlberg osallistuivat Nordplanin seminaareihin Kvinnors inre marknad ja Resurshushållning på kvinnornas villkår. Liisa Horelli, Anneli Aartelo ja Kirsti Vepsä osallistuivat Women´s role in Planning valmistelusemeinaariin. Kirsti Vepsä, Anneli Aartelo ja Liisa Horelli kuuluivat Ruotsin aluesuunnitteluministerin Görel Thurdinin Suomen seurueeseen.

1994

Kotimaassa NARAn jäseniä osallistui ministeri Pietikäisen käynnistänäm Naiset suunnittelussa seminaarijakson neljänteen seminaariin Ikaalisissa toukokuussa 1994. Nordiskt Forum 1994 Kvinnors liv och arbete- glädje och frihet osallistui pari NARAn edustajaa. NaRa antoi lausunnon rakennuslain uudistusta koskevasta mietinnöstä. NARAn kansainvälinen toiminta aktivoitui entisestään. Naralaisia oli mukana seuraavasti: Euroopan Neuvoston Womens´ role in Planing/ Örnsköldsvik 21-23.3 1994, jossa Liisa Horelli luennoitijana; Hollannin Driebergenissä 11-14.9.1994 järjestämässä Emancipation, Housing, Planning and Transport in a European Future päätösistunnossa Kirsti Vepsä toi esille Suomen kiinnostuksen toimia EuroFem-teeman koordinoijana. OECD:n konferenssissa Women in the City, Pariisissa, lokakuussa 1994 ministeri Pietikäinen vahvisti Suomen halukkuuden järjestää seuraava EuroFEM- konferenssin. WHO:n Suomessa pidetun ympäristö- ja terveysministereiden konferenssissa 20-22.1994 Liisa Horelli edusti Suomen NGO- toimintaa pitäen myös konferenssissa luennon.

1995

NARA osallistui Ympäristöministeriön vastuulla toimivan kansainvälisen naisprojektien verk oston työhön. Driebergenin kokouksessa alustavaa taustatyötä tekivät Liisa Horelli, Sirkka-Liisa Kärkkäinen, Pirjo Vesanen ja Pirkko Kiviaho. EuroFem verkoston tarkoituksena oli edistää eri ikäisten, eri sukupuolta olevien, terveiden ja sairaiden selviytymistä arkielämässä. Konkreettisena taoitteena oli käynnistää konkreettisia hankkeita, jotka suuntaurtuvat paikallisen ja alueeellisen kokonaisympäristön (asuminen, liikkuminen, työ, hoiva, fyysinen ympäristö) parantamiseen. Ensimmäinen EuroFEM työkokous pidettiin joulukuussa 1995 ympäristöministeriöössä, jossa oli läsnä n. 30 edustajaa Euroopan eri maista. Tässä kokouksessa apulaiskaupunginjohtaja Elina Lehto esitti kutsun pitää seurantakokous Hämeenlinnassa, toukokuussa 1998.

Liisa Horelli aloitti ympäristöministeriön rahoittaman tutkimuksen Naiset ympäristöpolitiikassa. Tutkimuksen tuloksia arvioitiin Eduskunnan auditoriossa 25, tammikuuta pidettävässä seminaarissa. Kirsti Vepsä esitteli EuroFEM- projektiverkoston työn vaiheita.

NARA valmisteli materiaalia ekososiaalisesta asumisesta Pekingin syyskuussa-95 pidettävää Naisten maailman konferenssia varten. NaRa toimi(KO??) puh.konferenssin jäjestäjänä Pekingistä Suomeen.

1996

NARA osallistui edelleen aktiivisesti EuroFEMin verkottamiseen, järjestämällä mm. työkokouksen Valle d` Aostassa, Italiassa 20-21.9.1996. Liisa Horelli toimi ympäristöministeriön rahoittamana koordinaattorina kokouksessa. Samoin osallistuttiin HABITAT II –konferenssin valmisteluun. Kokouksesta järjestettiin maailmanlaajuinen puhelinkonferenssi yhdessä YK:n UNDP:n edustajien kanssa.

1997

Toimintakertomuksen mukaan pääpaino oli EuroFEM- verkoston ylläpitämisessä. Yhdistyksen puheenjohtaja Liisa Horelli joutui mitä moninaisimpien sekä EuroFEM projektien sisällöllisten että tulevan Hämeenlinnan konferenssin EU-rahoitushakemusten täystyöllistämäksi.

1998

Vuoden 1998 päätapahtuma oli EuroFEM- Gender and Human Settlement konferenssin järjestelyt. Konferenssiin osallistui lähes 300 henkilöä eri puolelta maailmaa, ja se sai runsaasti julkisuutta osakseen. EuroFem konferenssin painotuotteet palkittiin vuoden 1998 kongressien parhaina painotuotteina. Kokkolan naisten talo valittiin jatkamaan EuroFem verkoston koordinointia. NARA loi yhteydet Guadeloupen Maakuntaliittoon ja sen naisedustajiin. Tarkoitus oli yhdessä Kokkolan Naistentalon ja guadeloupelaisten kanssa hakea EU:n Neljännestä tasa-arvo-ohjelmasta rahoitusta yhteishanketta varten.

NARA antoi launnon Rakennuslakitoimikunnan mietinnöstä 16:1997. Edellinen rakennuslain uudistus raukesi eduskunnassa. Vaikka tässä uudessa työskentelyssä ei enää ollut mukana erityistä naiset suunnittelussa- ryhmää, edellisessä uudistustyössä kehitellyt periaatteet toteutuivat suurelta osin. NARA oli myös löytänyt paikkansa naisnäkökulmaa edistävänä ja tuntevana lausunnonanatajana.

1999

NARA on ollut Liisa Horellin edustamana valmistelemassa yhdessä ympäristöministeriön ja tasa-arvoneuvottelukunnan kanssa Naiset maankäytön ja rakentamisen vaikuttajina- seminaaria, johon osallistui yli 150 naista ja joitakin miehiä. Seminaarista valmistui Inka Kanervan toimittama julkaisu Naiset maankäytön ja rakentamisen vaikuttajina. NARA on edelleen toiminut aktiivisesti EuroFEM-verkoston puitteissa ja saanut EU:n Neljännestä tasa-arvo-ohjelmasta rahaa EuroFEM- Toolkit.-julkaisun uudelleen toimittamiseen ja sen kääntämiseen ranskaksi.

Liisa Horelli piti esitelmän Euroopan Neuvoston konferenssissa Gender Mainstreaming: a step into the 21 century, Ateenassa. Aiheena oli Mainstreaming local and regional devlopment in the Finnish context.

2000

Toolkit-julkaisua englanniksi ja ranskaksi levitetään kansainvälisissä seminaareissa ja konferensseissa mm. Sheffieldissä, Pariisissa (IAPSin konferenssi), sekä useissa tilaisuuksissa Suomessa. NARAn ja EuroFEMin internetsivut on työstetty EU:n Neljännestä tasa-arvo-ohjelmasta saadun rahoituksen turvin.

NARA jatkaa yhteistyötä Naisten vuoksi-verkoston kanssa.

Kirsti Vepsä