Pekingin toimintaohjelmaan sisältyvä sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisperiaatteen (gender mainstreaming) tavoitteena on luoda sellainen poliittinen ja hallinnollinen toimintatapa, jossa tasa-arvon edistämisperiaatteet johtavat käytännön toimiin. Prosessi on vaativa ja edellyttää resursseja. Kun valtavirtaistamisen ideana on, että sitä toteuttavat kaikilla tasoilla itse jo noilla tasoilla työskentelevät toimijat, he tarvitsevat toimintansa pohjaksi tutkimustietoa. Tiedon saavuttamiseksi tarvitaan myös reittejä tutkimuksen lähteille (tutkimuslinkkeihin).
Suomesta löytyy tasa-arvoon liittyvän tutkimuksen asiantuntemusta. Suomalaisissa korkeakouluissa opetetaan jo naistutkimusta oppiaineena ja naistutkimuksellisia väitöskirjoja jätetään jatkuvasti monissa eri oppiaineissa ja tiedekunnissa, erityisesti kuitenkin yhteiskuntatieteellisissä ja humanistisissa tiedekunnissa.
Naistutkimus on tieteidenvälinen ja monitieteinen tutkimusala. Sen lähtökohtana on sukupuolijärjestelmän sekä naisten historiallisen, kulttuurisen ja yhteiskunnallisen aseman tutkiminen. Monilla aloilla naistutkimus on syntynyt tarpeesta tehdä naisia näkyvämpiä alueella, kuten esimerkiksi kirjallisuuden tai taiteen historiassa. Oppiaineen nimenä naistutkimus voi sisältää avarasti ymmärrettynä myös tasa-arvotutkimuksen, kriittisen miestutkimuksen, Queer-tutkimuksen sekä sukupuolijärjestelmän tutkimuksen.
Naistutkimus pyrkii olemaan tiede- ja yhteiskuntakriittistä ja sille on leimallista pyrkimys itsereflektointiin. Naistutkimuksen yhteydessä on myös usein puhuttu sitoutumisesta yhteiskunnalliseen muutokseen. Koska naistutkimus on monitieteinen tutkimusala, joka ei pyri yhteen totuuteen, vaan hyväksyy pluralistisuuden osana itseään, on vaikea esittää, että ’naistutkimus väittää’ tai ’naistutkimus sanoo’. Naistutkimus pyrkii jatkuvaan keskusteluun omasta sisällöstään, tavoitteistaan ja arvoperustastaan.
Naistutkimuksen harjoittajat tutkivat muun muassa sukupuolten historiallisia, kulttuurisia ja filosofisia suhteita. Sukupuolen ja tasa-arvon lisäksi naistutkimuksesta käsin pohditaan myös seksuaalisuuteen ja ruumiillisuuteen liittyviä kysymyksiä.
Nykyisen valtiollisen tasa-arvopolitiikan ja akateemisen naistutkimuksen syntyyn vaikuttaneessa
1960-luvun sukupuoliroolikeskustelussa oli kiinteästi mukana tutkijoita, enimmäkseen sosiologeja, jotka ryhtyivät käsittelemään tasa-arvoon ja sukupuoleen liittyviä kysymyksiä myös tutkimustyössään. Suomalaisella valtiollisella tasa-arvopolitiikalla onkin ollut erityisen läheinen suhde tutkimukseen ja tutkimustietoon.
Vuonna 1972 perustettiin parlamentaarinen tasa-arvoasiain neuvottelukunta sihteeristöineen valtioneuvoston kanslian yhteyteen. Myös naistutkimuksen valtakunnallista koordinaatiota varten perustettiin määräaikainen toimi Tasa-arvoasiain neuvottelukuntaan (Tane) Suomen Akatemian rahoituksella vuonna 1981. Samana vuonna perustettiin pääosin tutkijoista koostuva tutkimusjaosto neuvottelukunnan asiantuntijaelimeksi. Naistutkimuksen koordinoijan toimi muuttui myöhemmin vakituiseksi viraksi, joka sijaitsee Tasa-arvotoimistossa sosiaali- ja terveysministeriössä.
Tutkimus tarjoaa tiedollisen pohjan tasa-arvotyölle. Naistutkimus tutkimusalana voi kriittisyydessään tuoda politiikan harjoittamisen puolelle uusia näkökulmia. Koska suomalainen naistutkimus elää kiinteässä vuorovaikutuksessa kansainväliseen tutkimusyhteisöön, tutkimuksella on myös mahdollisuus tuoda uusia innovaatioita politiikan puolelle. Akateemiselle tutkimukselle on tyypillistä analyyttisyys ja arvojen, lähtökohtien ja käsitteiden pohdinta, minkä harjoittamiseen ei tasa-arvopolitiikan ja käytännön tasa-arvotyön puolella ole aina välttämättä mahdollista syventyä.
Tutkimussektori tuottaa myös kvantitatiivista tietoa hallinnon käyttöön. Tutkimuksen kriittinen suhde tiedonhankinnan menetelmiin edesauttaa sellaisten toimenpiteiden kehittämistä, joilla on todellisia ja oikein kohdentuvia vaikutuksia.
Heinämaa, Sara. Naistutkimus 2/2000, ’Tutkimuksen lähtökohtia: nainen, tasa-arvo, sukupuoliero ja seksuaalisuus’
Husu, Liisa. Naistutkimus 4/1998, ’Tasa-arvoasiain neuvottelukunta naistutkimuksen asialla’
Koivunen, Anu & Liljeström, Marianne (toim.). (1996), Avainsanat: 10 askelta feministiseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino.
Nenola, Aili. (1999), ’Suomalainen naistutkimus: tasa-arvouskosta ongelmien tiedostamiseen’ teoksessa Apo, Satu & Pylkkänen, Anu et al. Suomalainen nainen. Helsinki: Otava
Nikula, Paavo.(1999) ’Suomalainen tasa-arvopolitiikka’ teoksessa Apo, Satu & Pylkkänen, Anu et al. Suomalainen nainen. Helsinki: Otava
Takaisin edelliselle sivulle | Takaisin aloitussivulle
Johanna Pakkanen