NUORISOPOLITIIKAN VALTAVIRTAISTAMINEN

Nuorisopolitiikan valtavirtaistaminen on ehkä liian kunnianhimoinen nimi sarjalle yrityksiä edistää tasa-arvoa nuorisopolitiikassa pienin askelein. Opetusministeriön (OPM) päämääränä oli kartoittaa nuorisojärjestöjen päätöksentekojärjestelmiä sukupuolinäkökulmasta sekä pyrkiä osallistuttamaan tyttöjä ja poikia lähiympäristönsä ja maakuntansa kehittämiseen järjestelmällisen itsearvioinnin avulla (valtavirtaistamiskokemuksia). Seuraavassa kuvataan OPMn prosessia siinä kehitettyjen menetelmien näkökulmasta. Näitä olivat nuorisotyön kartoitus verkostoanalyysin avulla sekä nuorisotyön- ja toiminnan sisäinen tasa-arvoarviointi.

Nuorisotyön kartoitus ja kehittäminen verkostoanalyysin avulla

Nuorisopolitiikan ja –työn sisältö koostuu laajasta ja kirjavasta kokoelmasta erilaisia palveluja ja toimenpiteitä. Kokonaisuuden hahmottamiseksi OPM:n nuorisoyksikkö päätti tehdä nuorisopolitiikan kartoituksen verkostoanalyysin avulla nuorisotyön toimijoiden kanssa (kuva 1).

Kuva 1. Nuorisopolitiikan verkosto toivottujen tulosten ja ulkoisten edellytysten valossa.

Verkostoanalyysin tehtävänä oli auttaa sekä diagnostisoimaan toiminta-alueen keskeiset elementit että ohjata tulevan kehittämishankkeen sisältöä. Verkostoanalyysin soveltaminen koostui seuraavista askelmista vrt. Levy, 1996):

• Alustava nuorisopolitiikan verkoston analyysi kirjallisuuden pohjalta (Lähteinä Nuorisotyölaki 1995/235 sekä Suomen nuorisopolitiikan maatutkinta. Kansallinen raportti). Verkostoanalyysia kehitettiin nuorisoyksikön edustajien kanssa.
• Puolen päivän mittainen työpaja, johon osallistui nuorisopolitiikan ja –työn keskeisiä toimijoita. Heille oli etukäteen lähetetty nuorisopolitiikan verkosto kommentoitavaksi (kuva 1). Verkostoa korjattiin keskustelujen tuloksena. Sen jälkeen valittiin lapputekniikan ja SWAP-analyysin avulla valtavirtaistamis-hankkeen tavoitteet. (SWAPissä tehdään samanlainen nelikenttä kuin SWOT-analyysissäkin, mutta vahvuuksien, heikkouksien, uhkien ja mahdollisuuksien sijaan kartoitetaan vahvuuksia, heikkouksia, tavoitteita ja ongelmia). Esiin nousi pyrkimys saada sekä tietoa nuorisotyön toimivuudesta nuorilta itseltään että osallistuttaa tyttöjä ja poikia lähiympäristönsä ja maakuntansa kehittämiseen.
• Päätös Tasa-arvo Nuorisopolitiikassa (Tasanupo) -hankkeen perustamisesta tehtiin muutama viikko myöhemmin. Sen tehtävänä oli kehittää nuorisotyölle ja –toiminnalle arviointijärjestelmä, jonka avulla eri osapuolet voisivat arvioida nuorisotyön tilaa omista näkökulmistaan.

Nuorisotyön ja –toiminnan sisäinen tasa-arvoarviointi

Tasa-arvo nuorisopolitiikassa (Tasanupo) hankkeen tavoitteena oli kehittää nuorisotyöhön ja –toimintaan sellaisia arviointivälineitä, jotka soveltuvat myös nuorisotyön tasa-arvoarviointiin, sekä tuottavat arviointitietoa tyttöjen ja poikien osallismahdollisuuksista alueensa kehittämiseen.

Tasa-arvo käsitettiin hankkeessa laajasti. Se sisälsi sukupuolten, eri ikäisten ja eri alueiden välisen tasa-arvon.

Sisäisellä arvioinnilla tarkoitetaan ammattimaisten nuorisotyöntekijöiden ja järjestöissä vaikuttavien nuorisotoimijoiden sekä tyttöjen ja poikien itsensä suorittamaa nuorisotyön arviointia.

Noin 50 osallistujaa Pohjois-Karjalasta ja Satakunnasta oli rakentamassa itsearviointivälineitä ja luomassa arviointikriteerejä. Mukana oli pilottimaakuntien nuorten lisäksi edustajia Nuorisoseurojen liitosta, sekä Joensuun ja Kokemäen nuorisotyöntekijöitä. Osallistujat myös testasivat arviointijärjestelmän ensimmäistä luonnosta hankkeen puolivälissä. Hankkeesta syntyi tasa-arvoarvioinnin työprosessi- ja työnjakomallit sekä viisi itsearvioinnin mallikansiota lomakkeineen. Hankkeessa käytetyt sisäisen arvioinnin menetelmät olivat:

Osallistava arviointi

Koulu- ja järjestönuorten aivoriihissä tytöt ja pojat ottivat kantaa paikalliseen nuorisotyöhön ja -toimintaan. Nuoret osallistuivat myös kahteen maakunnalliseen ja yhteen valtakunnalliseen nuorisotyön arviointiseminaariin.

Itsearviointi

Nuorisojärjestöjen vetäjät sekä pilottikuntien, -maakuntaliittojen ja -läänien nuorisotyöstä vastuussa olevat aikuiset testasivat arviointikansioita ja esittivät niihin parannuksia maakunnallisten seminaarien työryhmissä.

Rinnakkaisarviointi

Koulu- ja järjestönuoret arvioivat kuntansa ja järjestönsä toimintaa rinnakkaisesti aikuisten itsearvioinnin ohella. Näin saatiin muodostetuksi rinnakkainen nuorten näkökulma nuorisotyön toimivuudesta ja tasa-arvoisuudesta.

Monitahoarviointi

Valtakunnallisessa loppuseminaarissa esiteltiin hankkeen lopputulokset laajasta nuorisopolitiikan näkökulmasta ja pohdittiin keinoja, joilla pilottien "hyvät käytännöt" ja arviointimenetelmät onnistuttaisiin siirtämään myös muihin nuorisojärjestöihin, lääneihin, maakuntiin ja kuntiin.

Kuva 2. Sisäisen arviointiprosessin työvaiheet.

Sisäisen arvioinnin prosessi muodostui neljästä työvaiheesta, jotka olivat: valmistelu-, arviointivälineiden rakennus-, arviointi- ja jatkovaihe. Jokainen työvaihe sisälsi useita työtehtäviä (kuva 2).

Hankkeessa sovellettiin nk. konsultoitua sisäistä arviointimallia. Tutkija-konsultti vastasi hankkeen valmistelusta, toimijoiden kartoituksesta, arviointisuunnitelman luonnostelusta, sekä järjesti aloitustyöpajat pilottikuntien kanssa. Pilottimaakunnissa järjestettiin kymmenen eri aivoriihtä. Osallistuvat ryhmät tuottivat niissä arviointikriteerit, jotka mittasivat ongelmia, visioita, nuorisotyön voimavaroja, sekä odotettuja tuloksia. Tulosten pohjalta tutkija laati ensimmäiset arviointikansiot, jotka sisälsivät tusinan verran arviointilomakkeita. Nämä lähetettiin osallistujille testattaviksi ja parannettaviksi. Maakunnan liitot järjestivät alueelliset seminaarit, joissa keskusteltiin kansioiden testikierroksen alueellisista tuloksista sekä nuorisotyön ja alueellisen kehittämisen yhteisistä tavoitteista. Opetusministeriö järjesti loppuseminaarin, jossa käsiteltiin valtakunnallisesti itsearviointimallia arviointikansioineen. Mallikansiot oli räätälöity pilotteina toimiville koulunuorille, kunnallisille nuorisotyöntekijöille, nuorisojärjestöjen nuorille ja aikuisille, sekä maakuntien liitoille. Ne tehtiin mallipohjiksi, joita mahdollisten tulevien käyttäjien on vielä muokattava tarpeisiinsa sopiviksi.

Testitulokset osoittivat, että aikuisilla ja nuorilla oli erilaiset näkemykset nuorisotyön organisoinnista ja sisällöistä. Nuoret halusivat päästä osallistumaan sisällön tuotantoon, samoin kuin päättämään voimavarojen ja tilojen käytöstä. Tyttöjen ja poikien väliset erot eivät olleet silmiinpistävät. Ristiriitoja synnyttivät lähinnä nuorisotilojen ja harrastusvälineiden erilainen käyttö. Kummatkin olivat aikuisia halukkaampia arvioimaan nuorisotyötä. Merkittävä tulos oli se, että alueelliset nuorisotoimijat ja maakuntien liitot eivät tunteneet juurikaan toistensa toimintaa, vaikka myönsivätkin tavoitteet pitkälti yhteisiksi.

Kuva 3. Hahmotelma nuorten maakunnallisesta osallistumisrakenteesta

Hankkeella oli varsin suuri vaikutus kummassakin maakunnassa. Nuorisopolitiikan verkostoanalyysin (kuva 1) ja nuorten maakunnallisen osallistumisrakenteen (kuva 3) vertailu osoittaa, että nuoret ovat luoneet uusia solmuja ja kytkentöjä paikalliseen ja alueelliseen kehittämiseen.

Pohjois-Karjalassa aloitettiin maakunnallisen nuoriso- ja aluefoorumin kehittäminen nuorten kanssa (kuva 3). Sen tavoitteena on luoda Pohjois-Karjalaan todellinen ja virtuaalinen tukiverkosto, jonka avulla maakunnan nuorten on helppo saada tietoa ja osallistua eri tapahtumiin ja hankkeisiin. Verkosto koostuu nuorten voimavaraverkosta, foorumin nettisivuista, virtuaalivaltuustohankkeesta, maakuntaohjelmista koulujen oppimateriaalina, hankehautomosta, sekä nuorisotyön itsearviointijärjestelmästä. Rahoitusta on haettu lähes kolmen miljoonan markan suuruiselle hankesuunnitelmalle rakennepolitiikan Tavoite 1 ohjelmasta. Siten arviointina alkanut Tasanupo-hanke on provosoinut alueellisia nuorisotoimijoita ja maakuntien liittoja uudenlaiseen yhteistyöhön ja avannut nuorille mahdollisuuksia, joissa tytöt ja pojat itse voivat kehittää omia hankkeita, omista tarpeistaan käsin.

Lähteet

Horelli, L. – Roininen, J. (2000) Self-evaluation instruments as mobilisers of women and young people into regional policy. A Paper presented at the Fourth Conference on evaluation of the Structural Funds, Evaluation for Quality, Edinburgh, 17-19 September 2000.

Levy, C. (1996) The Process of Institutionalising Gender in Policy and Planning. The WEB of Institutionalisation. London: University College London, DPU. Working paper N0 74.

Meriläinen S. – Horelli, L. (2000) Pohjois-Karjalan Nuorten Foorumi, hankesuunnitelmaluonnos 9. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry, Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveysturvan aluekeskus. Julkaisematon käsikirjoitus.

Nuorisotyölaki 1995/235 Opetusministeriö (1997) Suomen nuorisopolitiikan maatutkinta. Kansallinen raportti. Helsinki: Opetusministeriö.

Puuronen, V. (19979 Johdatus nuorisotutkimukseen. Nuorisotutkimusseura ry, tutkimuksia 4. Jyväskylä: Vastapaino.

Roininen, J. (2000) Nuorisotyön ja –toiminnan sisäinen arviointi – Malli arviointiprosessiksi ja työnjaoksi. Julkaisematon opetusministeriön nuorisoyksikön Tasa-arvo nuorisopolitiikassa-hankkeen loppuraportti 13.6.2000. Opetusministeriö ja Teknillinen korkeakoulu/YTK. (Saatavilla monisteena OPM:n nuorisoyksiköstä).

Takaisin edelliselle sivulle | Takaisin aloitussivulle

Liisa Horelli