MITÄ VALTAVIRTAISTAMINEN ON?

Sukupuolten välinen tasa-arvo tarkoittaa eri aikoina, eri kulttuureissa ja yhteiskunnan eri tasoilla sisällöllisesti vaihtelevia asioita. Myös strategiat ja toimenpiteet, joilla tasa-arvoon pyritään vaihtelevat ajallisesti ja kulttuurisesti. Tasa-arvoa voidaan pitää arvoväritteisenä käsitteenä. Se on tavoitetila, jota lähestytään eri näkökulmista riippuen siitä, missä kulttuurisessa ja yhteiskunnallisessa ympäristössä eletään (vrt. Taulukko 1 ja Kuva 1). EU tarkoittaa sukupuolten välisellä tasa-arvolla sitä, että ihmiset voivat kehittää kykyjään ja tehdä valintoja ilman sukupuolesta johtuvia tiukkoja rajoituksia ja että naisten ja miesten erilaiset käyttäytymistavat, pyrkimykset ja tarpeet ovat yhtä arvostettuja ja samassa asemassa.

Kuva 1. Tasa-arvoa voidaan lähestyä eri näkökulmista ja eri strategioin.

Tasa-arvon edistämistä on myös lähestytty eri aikoina eri tavoin. Taulukossa 1 kuvataan kolmea "tasa-arvon aaltoa", jotka ovat yhä liikkeessä. Niiden näkökulmat painottuvat eri tavoin sekä kulttuurin sisällä että eri kulttuurien välillä.

Tasa-arvon edistämisen näkökulmat ovat:

• Tasa-arvoisen kohtelun näkökulma, jossa korostetaan naisten ja miesten samoja oikeuksia. Strategiana tässä näkökulmassa on ihmisoikeuspolitiikan edistäminen sekä yhtäläisten oikeuksien varmistaminen ja toteuttaminen. Tämä takaa muodollisen tasa-arvon. Normina ovat kuitenkin miehen mallit. Tämä voi johtaa sukupuolineutraalin kulttuurin syntymiseen ja ylläpitämiseen.
  Esimerkkinä tasa-arvoisen kohtelun näkökulmasta voidaan pitää kysymystä samapalkkaisuudesta, jolla pyritään varmistamaan yhtäläiset oikeudet.
  
  
• Naisnäkökulma, jossa korostetaan naisten erityisyyttä ja innovatiivisuutta. Siinä tuodaan esille naisten ja miesten erilaisuuden ohella myös naisten keskinäinen erilaisuus. Strategiana ovat naisten valtaistaminen (empowerment) sekä erityistoimet, jotka tukevat alisteisessa asemassa olevaa sukupuolta. Näkökulma voi vaikuttaaa naisystävällisen kulttuurin syntyyn. Myös miesnäkökulma on viime aikoina voimistunut. Siinä etsitään laajempaa roolia miehelle. Sen strategia on vasta kehitteillä.
  
  
• Sukupuolinäkökulma, jossa korostetaan miesten ja naisten välisiä suhteita ja näiden ilmenemistä yksilöllisellä, sosiaalisella, rakenteellisella (mukaan luettuna talous), sekä kulttuurisella (symbolisella) ja osaamisen tasolla. Strategiana on tasa-arvon valtavirtaistaminen. Näkökulma tähtää sukupuolisokean kulttuurin murtamiseen.

Kysymys naispalkkaerästä kuvastaa näkökulman vaihtumista tasa-arvoisesta kohtelusta nais- ja sukupuolinäkökulman suuntaan, jossa samapalkkaisuuden lisäksi pyritään huomioimaan naistyöntekijöiden erityiskysymykset ja tarpeet. Myös isäkuukauden kiintiöittäminen vanhempainloman yhteydessä voi vaikuttaa naisten ja miesten työnjakoon sekä perheen sisällä että työpaikalla.

Euroopan neuvoston asiantuntijaryhmän mukaan sukupuolten välisen tasa-arvon valtavirtaistaminen on "politiikkaprosessien uudelleen organisoimista, parantamista, kehittämistä ja arvioimista siten että politiikoissa toimijat soveltavat tasa-arvonäkökulmaa eri alojen kaikilla tasoilla, eri vaiheissa ja käytännöissä. Valtavirtaistaminen tasa-arvon edistämisstrategiana eroaa perinteisestä tasa-arvotyöstä siten, että tasa-arvo pyritään ulottamaan kaikille mahdollisille aloille ja että "valtavirtaistajat" ovat tasa-arvoasiantuntijoiden ohella myös tavallisia työntekijöitä ja kansalaisia. Valtavirtaistaminen on ennen kaikkea arkirutiineja kyseenalaistava ja niitä muuttava strategia, joka koostuu useista erilaisista menetelmistä ja tekniikoista.

Valtavirtaistaminen on siis tasa-arvon edistämisen strategia tai erilaisten strategioiden yhdistelmä. On kuitenkin syytä muistaa, että valtavirtaistaminen ei ole vain henkilöpoliittista tasa-arvon edistämistä tai toimintaa, jossa pyritään saamaan lisää naisia johtajiksi. Strategioiden valitseminen ja soveltaminen käytännössä edellyttää näkemystä siitä, mihin pyritään ja mitä tehdään eri tasoilla ja eri vaiheissa. Julkishallinnon sisällön valtavirtaistamiseen on kehitetty kolmi-osainen malli. Mallin keskiössä on kuvassa 1 esitelty näkemys tasa-arvosta päämääränä, jota lähestytään eri näkökulmien ja niihin liittyvien strategioiden avulla. Valtavirtaistaminen ei kuitenkaan tapahdu tyhjiössä, vaan tietyssä kulttuurissa, yhteiskunnallisten, taloudellisten, organisatoristen ja osaamiseen liittyvien edellytysten alaisuudessa. Mallin ensimmäinen osa käsittelee valtavirtaistamisen edellytysten analyysia.

Valtavirtaistamisen edellytysten analyysi

Koska tasa-arvoa voidaan edistää useammasta näkökulmasta ja erilaisin strategioin, on tärkeätä aloittaa valtavirtaistaminen analysoimalla yleisiä ja erityisiä edellytyksiä ensin (kuva 2). Analysoinnin taso (valtio, organisaatio, yksilö) ja kohde riippuvat luonnollisesti kehittämistehtävästä ja tilanteesta.

Kuva 2. Sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisen strategiat ja edellytykset.

Edellytykset koostuvat yhteiskunnallisista normeista ja rakenteista (mm. hallituksen tasa-arvo-ohjelma ja tasa-arvolaki), organisoinnin prosesseista ja käytännöistä (johdon tuki valtavirtaistamiselle), osaamisesta ja uudistumisesta (tasa-arvovalmennus ja sen tietopohjana tutkimus, tilastot, mallit ja menetelmät), sekä taloudellisista voimavaroista (valtavirtaistamiseen myönnetyt resurssit, kuten raha, aika, materiaalit). Edellytysten taustalla vaikuttavat kulttuuri ja sen vaalimat arvot ja asenteet. Luvussa Miksi valtavirtaistamista tarvitaan todettiin, että meillä vallitsee sukupuolineutraali, osittain jopa sukupuolisokea kulttuuri, jonka aiheuttama valtavirtaistamisen vastustus tulisi ottaa huomioon mm. tavoitteita asetettaessa. Kulttuuri toimii myös symbolisella tasolla, kuten kielessä, yhteisön imagossa, materiaalisen ympäristön piirteissä. Symbolista tasoa ei voi aistein suoraan havainnoida, eikä aina järjellisin argumentein muuttaa. Kulttuurissa vaikuttavat arvot ja asenteet perustuvat usein ikivanhoihin merkityksiin, jotka määrittävät hyvää ja pahaa, oikeaa ja väärää. Todellinen tasa-arvo edellyttää myös symbolisen tason tutkimista, sen ennakkoluulojen ja vääristymien purkamista, sekä arvojen ja asenteiden uudelleen määrittelyä. Tavoitteena on tällöin oppiva ja mahdollistava ympäristö.

Valtavirtaistamisen interventioiden suunnittelu ja ohjaus

Valtavirtaistamismallin toisen osan avulla voidaan suunnitella ja ohjata valtavirtaistamisen interventioita ts. pohtia mihin ja mille tasolle toimenpiteet kohdistuvat tai ulottuvat ja minkälaisia menetelmiä ja tekniikoita tulisi valita (kuva 3).

Kuva 3. Valtavirtaistamisen interventioiden suunnittelu ja ohjaus eri alueilla

Tämän nettiraportin kuvaamassa VV-hankkeessa pyrittiin vaikuttamaan samanaikaisesti sekä aktiiviseen henkilöstöpolitiikkaan että toiminnalliseen tasa-arvoon. Interventiot pyrittiin ulottamaan yhteiskunnan normeihin ja rakenteisiin toteuttamalla mm. pilotti Työsopimuslain ja Työllisyyspolitiikan toimintasuunnitelman (NAP) sukupuolivaikutusten arvioinnista eli suvasta, sekä tekemällä ehdotus työmarkkinoiden eriytymisen lieventämiseksi. Esimerkkejä interventioista organisoinnin prosesseihin ja käytäntöihin ovat neuvottelut ministeriön johdon kanssa, tasa-arvoverkostojen pystyttäminen ja vahvistaminen, Henkilöstötilinpäätöksen (HTP) valtavirtaistaminen, sekä nuorisopolitiikan itsearvioinnin ja naisten verkostoinnin kehittäminen.

Osaamisen ja uudistumisen interventioita ovat valtavirtaistamisen mallit ja menetelmät, sekä eri ministeriöiden tasa-arvovalmennus. Taloudellisiin voimavaroihin liittyviä toimenpiteitä ovat lisäresurssien anominen ja saaminen tasa-arvotyöhön.

Valtavirtaistamisen tulosten ja vaikutusten arviointi

Mallin kolmas osa käsittelee tulosten ja vaikutusten seurantaa ja arviointia (kuva 4).

Kuva 4. Valtavirtaistamisen tulosten ja vaikutusten arviointi.

VV-hankkeen lyhyen keston vuoksi ei varsinaista jälkikäteisarviointia voida vielä suorittaa. Yhteiskunnallisia tuloksia voisivat olla Työsopimuslain suvasta seuraavat toimenpiteet, kuten isäkuukauden kiintiöittäminen osaksi vanhempainlomaa. Suvan muodostuminen käytännöksi, tasa-arvon imagon kohentuminen, sekä työmarkkinoiden eriytymisen lieventyminen olisivat merkittäviä tuloksia, joiden toteutuminen kestänee vielä pitkän ajan. Indikaattoreita ovat silloin suvausten lukumäärä, tasa-arvoa käsittelevät kirjoitukset mediassa, sekä työmarkkinoiden eriytymistä kuvaavat tilastot.

Tulokset organisoinnin prosesseissa ja käytännöissä voisivat olla valtavirtaistetun henkilöstötilinpäätöksen muodostuminen rutiiniksi. Se voinee toteutua, sillä Valtiovarainministeriö on antamassa uudet ohjeet, joissa kehotetaan tekemään tasa-arvo tilinpäätös henkilöstöraportoinnin yhteydessä. Myös toimivien tasa-arvoverkostojen yleistyminen ministeriöissä sekä aktiivinen henkilöstöpolitiikka ovat esimerkkejä tuloksista. Naisten lisääntyminen johdossa on myös tulos, jonka vaikutuksista, esimerkiksi ministeriön toimintatavan muuntuminen joustavammaksi, ei ole vielä näyttöä.

Osaamisen ja uudistumisen tuloksia ovat tässä esitetyt mallit ja menetelmät, sekä tasa-arvon valmennusmateriaali. Taloudellisten voimavarojen tuloksia voisivat olla naisten ja miesten palkkakuilun pienentyminen sekä henkilökunnan parempi tuottavuus (viihtyminen ja innovatiivisuus).

Tässä esitelty kolmi-osainen malli on luonnollisesti viitteenomainen ja se tulee räätälöidä kutakin käytännön tilannetta varten erikseen. Se auttaa kuitenkin pitämään mielessä, minkälaisia valtavirtaistamisen edellytyksiä kannattaa analysoida, minne suunnata toimenpiteitä, ja mitä asioita tulisi seurata ja arvioida.

Nais- ja kansalaisjärjestöt valtavirtaistajina

Tähän asti valtavirtaistamista on tarkasteltu julkishallinnon näkökulmasta, ikään kuin "systeemin" sisältä. Mikä rooli valtavirtaistamisella on "elämismaailmassa", nais- ja kansalaisjärjestöjen toiminnassa? Itse asiassa naisliike ja -järjestöt ovat lähes aina pyrkineet toimimaan mitä erilaisimmilla aloilla ja tasoilla. Toimijoina ovat olleet tavalliset kansalaiset, arjen asiantuntijat. Lisäksi naisliike on soveltanut mitä erilaisimpia menetelmiä. Heidän toimintaansa ei vain ole kutsuttu valtavirtaistamiseksi.

Edellä kuvattua kolmi-osaista valtavirtaistamisen mallia voi soveltaa hyvin myös kansalaistoiminnan edellytysten analysoimiseen, toimenpiteiden suuntaamiseen, sekä tulosten ja vaikutusten arvioimiseen.

Naisliikkeen ja naisjärjestöjen toiminta on ollut ja on yhä edelleen sidoksissa vallitsevaan kulttuuriin - arvoihin ja asenteisiin - sekä siinä piileviin yhteiskunnallisiin, organisatorisiin, taloudellisiin ja osaamisen edellytyksiin (kuva 2). Edellytysten analysointi antaa mahdollisuudet suunnata tavoitteet ja toiminta tarkoituksenmukaisemmin.

Naisliike ja -järjestöt ovat pyrkineet edistämään tasa-arvoa monin eri menetelmin, joista osa liittyy naisten valtaistamiseen (empowerment) ja erityistoimien aikaansaamiseen, osa yhtäläisten oikeuksien ajamiseen. Myöskään valtavirtaistaminen ei ole naisjärjestöille ollut vieras strategia, kuten yllä viitattiin. Naisten interventiot ovat ulottuneet monille eri aloille ja tasoille (kuva 3). Osaamisen ja uudistumisen tietopohjaa on vahvistettu kehittämällä sopivia käsitteitä ja menetelmiä (tiedostamisryhmiä, naisten talouskoulut ym.).

Yhteiskunnallisiin normeihin ja rakenteisiin on yritetty vaikuttaa painostamalla (naisten marssit ja demonstraatiot), tuomalla median avulla epäkohdat esiin (esim. naisiin kohdistuva väkivalta), tukemalla naisehdokkaita vaaleissa, sekä neuvottelemalla kansainvälisistä sopimuksista, esimerkiksi YK:n puitteissa (Pekingin kokouksen seuranta).

Organisoinnin prosesseihin ja käytäntöihin on vaikutettu verkottumalla laajoiksi kattojärjestöiksi niin kotimaassa (NYTKIS) kuin kansainvälisestikin, esimerkiksi European Women´s Lobby, EuroFEM. Naisjärjestöjen edustajat voivat myös olla Maakuntien yhteistyöryhmien sekä seurantatoimikuntien jäseniä ja vaikuttaa niiden kautta alue- ja rakennepolitiikan sisältöihin.

Naiset voivat myös alkaa arvioida kansalaisjärjestöjen toimintaa. Esimerkiksi urheilu- ja nuorisojärjestöissä on jo aloitettu kartoittaa tyttöjen ja poikien osallistumista käytännön toimintaan ja kerhojen johtoon.

Taloudellisiin voimavaroihin on vaikutettu tekemällä raha-anomuksia ja neuvottelemalla mm. Veikkausrahojen jakamisen säännöistä tai Maailman kauppajärjestön (WTO) politiikasta. Eri alojen tai organisaatioiden voimavarojen jakaantumisen ja seuraamusten arviointi sukupuolinäkökulmasta (suva) voisi olla tärkeä työkalu myös kansalaisjärjestöille (kuva 4).

Valtavirtaistaminen on monimutkaista ja hitaasti etenevää käytännön toimintaa. Tulokset ja vaikutukset käytäntöihin ja rakenteisiin odottavat vielä tulemistaan. Periaatteessa onnistuneella valtavirtaistamisella voitaisiin saada aikaan paremmin toimivat työmarkkinat, tasavertaisempi palkkaus, viihtyisämmät työpaikat, ainukaisten väheneminen työpaikoilta ja koulutuksesta, erilaisen osaamisen lisääntymistä, kotitöiden tasaisempaa työnjakoa, sekä turvallisempia ja virikkeellisempiä ympäristöjä ja alueita.

Takaisin edelliselle sivulle | Takaisin aloitussivulle

Liisa Horelli