Mitä sukupuolivaikutusten arviointi on? |
Kiehtovinta valtavirtaistamisessa on mahdollisuus soveltaa ja myös keksiä uusia menetelmiä ja tekniikoita. Menetelmien tarkoitusta ja valintaa on kuitenkin punnittava tarkkaan kussakin tapauksessa erikseen. Metodologialla tarkoitetaan tapaa ymmärtää ja soveltaa tutkimuksessa ja kehittämisessä tietyn alan tavoitteita, käsitteitä, strategioita, toteuttamiskäytäntöjä, sekä menetelmävalintoja. Valtavirtaistamisen metodologiaa ei ole vielä luotu. Seuraavassa esitetään alustava metodologinen lähestymistapa. Se koostuu valtavirtaistamisen mekanismista, kehittämisspiraalista, menetelmätyypeistä ja menetelmistä.
Kuva 1. Valtavirtaistamisen mekanismi koostuu valittujen menetelmien avulla tapahtuvasta prosessin (ja projektin) virittämisestä, mikä vaikuttaa yksilöihin, sosiaalisiin verkostoihin, symboliikkaan, sekä rakenteisiin ja resursseihin, tietyssä kulttuurisessa kontekstissa. |
Tasa-arvon edistämisen viitekehys ja käsitteet perustuvat pitkälti naistutkimukseen ja tilastoihin. Valtavirtaistamisen kannalta erityisen tärkeitä käsitteitä ovat sukupuolijärjestelmä ja sukupuolisopimus. Sukupuolijärjestelmällä tarkoitetaan naisten ja miesten erillisiä sukupuolirooleja ylläpitävää ja tuottavaa yhteiskunnallisten, poliittisten, ja taloudellisten rakenteiden muodostamaa, monitasoista järjestelmää. Tämä ilmenee mm. horisontaalisesti ja vertikaalisesti eriytyneissä työmarkkinoissa. Sukupuolisopimus viittaa puolestaan sekä piilossa oleviin että selkeästi ilmaistuihin sääntöihin, velvollisuuksiin ja oikeuksiin, jotka kussakin kulttuurissa hallitsevat sukupuolten välistä suhdetta. Jälkiteollisen yhteiskunnan sukupuolisopimus on vasta rakentumassa.
Tasa-arvoa on päädytty edistämään valtavirtaistamismenetelmä-hankkeessa (VV-hanke) eri näkökulmista, niihin liittyvin strategioin ja mallein. Strategiat ovat ihmisoikeuksien edistäminen, erityiskohtelu ja valtaistaminen, sekä valtavirtaistaminen. Viimeksi mainittu on moniulotteinen muutosstrategia, joka saa tarkemman sisältönsä olosuhteista riippuen. Valtavirtaistaminen käynnistää aina tietynlaisen prosessin, joka puolestaan kohdistuu johonkin politiikan alueeseen tai sektoriin sekä siihen liittyvään ohjelmaan tai hankkeeseen (esimerkiksi rakennepoliittiset ohjelmat ja hanke, jossa tuetaan naisresurssikeskusten pystyttämistä).
Valtavirtaistamisessa on kyse modernin ja postmodernin paradigmojen valikoivasta yhdistämisestä. Valtavirtaistamisen tietopohja koostuu tasa-arvo- ja naistutkimuksen lisäksi myös valtavirtaistettavan alan tai alueen tietämyksestä, sekä kehittämistutkimuksen ja arvioinnin metodologiasta. Kehittäminen puolestaan sisältää aina normatiivisia malleja ja kannanottoja (Tasa-arvovalmennus). VV-hankkeen kokemusten pohjalta on kehitetty valtavirtaistamisen mekanismia selittävä kaavio (kuva 1). Siitä ilmenee, miten tarkkaan harkituilla strategisilla ja menetelmällisillä valinnoilla voidaan ruokkia valtavirtaistumisen prosessia, joka heijastuu yksilöihin, sosiaalisiin verkostoihin, kohteen symboliikkaan, sekä rakenteisiin ja resursseihin (vrt. myös kuva 2 sekä sisältömallit, Mitä valtavirtaistaminen on). Valtavirtaistuminen tapahtuu kulttuurisessa ja yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa kirjoittamaton sukupuolisopimus on rakentumassa tai "neuvotteilla". Sen vaikutus sukupuolijärjestelmään riippuu toimijoiden kyvystä ja voimavaroista analysoida edellytyksiä, sekä suunnata, toteuttaa ja seurata erilaisten toimintojen ja tapahtumien muodostamaa prosessia, joka voinee viedä kehitystä haluttuun suuntaan (ks. kuva 2). Pyrkimyksenä ei tuolloin ole ainoastaan naisten saaminen miesten rinnalle johtajiksi, vaan "reseptin" ja rakenteiden muuntaminen inhimillisemmiksi. Viimeksi mainittu on normatiivinen kannanotto, joka edellyttää läpinäkyvää visioiden ja tavoitteiden arvioimista.
Valtavirtaistamismekanismi on tässä laadittu sukupuolten välisen tasa-arvon pohjalta. Sitä voidaan soveltaa laajempaankin, sukupolvien väliseen ja etniseen tasa-arvoon, mutta silloin on muistettava, että tasa-arvon tietopohja laajenee ja tulee monimutkaisemmaksi. Esimerkiksi sukupuolijärjestelmä eroaa sukupolvien järjestelmästä mm. siinä, että eri ikäisillä on erilaiset yhteiskunnalliset rakenteet ja resurssit, sosiaaliset verkostot, symbolit, sekä asenteet. Etnisessä tasa-arvossa nousevat puolestaan esiin mm. kielikysymykset ja kulttuuriset taidot, jotka ovat usein valtaväestöstä poikkeavat. Koska ongelmat ovat erilaiset, niin myös tavoitteet ja interventiot ovat laajennetussa tasa-arvon valtavirtaistamisessa erilaiset.
 Kuva 2. Valtavirtaistamisprosessi kehittämisspiraalin askelmien valossa |
Teoreettiset käsitteet ja mallit voivat joskus tuntua vierailta arjen todellisuudesta käsin. Valtavirtaistaminen merkitsee käytännössä eri toimijoiden houkuttelemista osallistumaan oman tehtäväkentän ja yhteisön kehittämiseen ja arviointiin. Kyseessä on toiminta- tutkimuksellinen lähestymistapa, jossa edetään spiraalinomaisesti askelmalta toiselle. Alkuvaiheessa on kuitenkin pidettävä mielessä kaikki seuraavat askelmat, erityisesti toteutusvaihe ja seuranta (kuva 2). Sama logistiikka pätee myös sukupuolivaikutusten arvioinnissa eli suvassa.
Jonkun alueen – työyhteisön, koulutuksen, hyvinvointipalvelujen – valtavirtaistamisessa voidaan karkeasti ottaen erottaa kolme päävaiheetta: käynnistys-, toteutus- sekä päättämis- ja tulosten siirtovaihe. Punaisena lankana, vaiheesta toiseen, kulkee kysymys vaiheen tietotarpeista, seurannasta ja tulosten siirrettävyyden varmistamisesta (linkki; Metodboken). Tulosten siirrettävyys merkitsee vastaamista kysymykseen, miten valtavirtaistamisen tuloksista muodostuu tavallisia työrutiineja? Valtavirtaistamisprosessin vaiheet on seuraavassa jaettu seitsemään askelmaan:
Ensimmäisenä tehtävänä on arvioida, onko sukupuolella merkitystä kyseisissä tehtävissä tai alueella. Tämän voi tarkistaa tekemällä kysymykset:
Jos näihin kysymyksiin vastataan myöntävästi, on sukupuolella merkitystä käsitellyn asian kannalta. Välittömien vaikutusten ohella voi myös olla olemassa moniulotteisia, välillisiä vaikutuksia. Niiden paljastamiseksi tarvitaan sekä teoreettisia käsitteitä (viitekehystä), tilastoja että sopivia arviointikysymyksiä analyysin ja tulkinnan perustelemiseksi. Kehittämis- ja arviointikysymyksillä pureudutaan kohteen tai teeman tärkeimpiin osiin. Kriteereillä puolestaan viitataan niihin ominaisuuksiin, joiden avulla määritellään arvioitavan asian tila, arvo tai menestys. Kriteerien avulla luodaan samalla kuva tai tavoitemalli, johon nykyistä tilaa tai tuloksia verrataan. Arviointikysymyksiä ovat esimerkiksi:
Kysymyksiin liittyvät arviointikriteerit voivat olla
Valtavirtaistamispäätöksen jälkeen on kehittämisongelma määriteltävä tarkasti. Valtavirtaistaminen edellyttää alussa lisäresursseja, kuten aikaa, varoja, työvoimaa, sekä valmennusta. Sen vuoksi sopimus johdon tuesta on välttämätön. Usein kannattaa myös valtavirtaistaminen projektoida. Viimeksi mainittu merkitsee projektisuunnitelman laatimista, jossa otetaan kantaa
Ennen osaamisalueen ja sen edellytysten kartoitusta on vielä kerran määriteltävä ja rajattava kehittämisongelma, mieluiten kaikkien osallistujien kanssa. Osaamisaluetta ja sen ulottuvuuksia analysoidaan mahdollisimman monipuolisesti. Apuna voidaan käyttää valtavirtaistamismallia, tutkimuksia ja tilastoja, sekä erilaisia menetelmiä ja tekniikoita. Esimerkkejä menetelmistä ja tekniikoista ovat, verkostoanalyysi, 3R-tekniikka, ongelmapuu jne. Asenteiden murtamiseksi voidaan käyttää myös Nurkkaharjoituksia.
On tärkeää kartoittaa myös avaintoimijat ja heidän intressinsä. Toimijat voivat osallistua alasta syntyvän yhteisen "kuvan" luomiseen. "Kuva", esimerkiksi henkilöstötilinpäätöksen tilastot tulkintoineen esitetään johdolle. Samalla sovitaan tasa-arvovalmennuksen laajuudesta ja sisällöistä eri vaiheissa. Valmennettavia ovat ainakin johto, tasa-arvoverkosto, sekä valtavirtaistamiseen välittömästi osallistuvat (tasa-arvovalmennus).
Yhdessä luotu kuva tasa-arvon tilasta toimii pohjana, kun aloitetaan valtavirtaistamisen visiointi. Kuvan pitäisi auttaa vastauksien antamisessa kysymyksiin, minkä tulisi olla toisin ja mitä tulisi muuttaa. Apuna voidaan käyttää myös I askeleen kysymyksiä: Tulevatko tavoitteet poistamaan nykyisiä tasa-arvon esteitä ja edistävätkö ne miesten ja naisten välistä tasa-arvoa, esimerkiksi osallistumisessa ja resurssien jaossa?
Eri osapuolten tulisi saada mahdollisuus osallistua tavoitteiden tuottamiseen ja muokkaamiseen. Visioista ja tavoitteista eri vaihtoehtoineen tulisi vähintäänkin käydä laaja arvokeskustelu.
Menetelmällisiä apuvälineitä ovat tavoitepuut, tulevaisuusverstaat, sekä aivoriihet lapputekniikoin.
Visio ja tavoitteet hyväksytetään johdolla, ellei johto ole itse ollut luomisprosessissa mukana. Samalla varmistetaan, että tavoitteiden mukaiselle toiminnalle varataan inhimillisen, ajalliset, tiedolliset, ja taloudelliset voimavarat.
Pehmeällä strategialla tarkoitetaan Markku Sotaraudan (1996) mukaan laaja-alaista strategia-näkemystä, jonka tehtävänä on auttaa ymmärtämään ja yhdistämään kommunikatiivisen, prosessia korostavan sekä klassisen suunnittelun parhaat puolet. Strategia merkitsee käytännössä kaikkien niiden toimenpiteiden ja keinojen ohjaamista, joilla tavoitteet toteutetaan. Strategian valitsemisessa voidaan käyttää apuna kolmi-osaisen valtavirtaisamismallin toista osaa. Samalla pohditaan, minkälaisia interventioita suunnataan millekin alueelle. Myös projektisuunnitelman työaikataulua on syytä tarkentaa. Mikäli valtavirtaistamista ei ole projektoitu, tehdään prosessille karkea toteuttamissuunnitelma, josta selviää, mitä tehdään, milloin, minkälaisin menetelmin ja voimavaroin.
Muutoskeinojen ja menetelmien valinta on riippuvainen valtavirtaistamisen ongelmasta ja resursseista (Menetelmätyyppejä). Tässä vaiheessa on myös viimeistään laadittava prosessin tai hankkeen seurantajärjestelmä.
Johdon hyväksyntä strategian ja menetelmien valinnalle on jälleen tähdellinen.
Valtavirtaistaminen toteutetaan ja sitä seurataan suunnitelmien mukaan. Apuna käytetään prosessi- ja valmennusmenetelmiä, sekä seurantajärjestelmää. Väliraportointi johdolle on edelleen välttämätöntä.
Tuloksia arvioidaan seurannan ja itsearvioinnin tuotosten valossa. Tällöin pohditaan, missä suhteessa odotetut tulokset ja vaikutukset ovat pienentäneet naisten ja miesten välisiä eroja, poistaneet esteitä ja edistäneet sukupuolten välistä tasa-arvoa kyseisellä alueella? Mikäli edistystä ei ole tapahtunut, tulee selvittää syyt. Ensimmäisellä askelmalla valitut arviointikysymykset ja kriteerit toimivat myös loppuarvioinnin apuna. Mitä johtopäätöksiä voidaan vetää? Minkälaisia suosituksia tulee antaa? On myös syytä päättää, mitä raportoidaan, kenelle ja miten.
Työrutiinit ovat tasa-arvon paras vahtikoira, sillä valtavirtaistamisen aktivistit vaihtuvat ja väsyvät. Nyt viimeistään on aika siirtyä toteutuksesta työkäytäntöihin. Miten muunnetaan teoriat arjen rutiineiksi? Miten muokataan projekti arjen prosessiksi jälleen? Nämä ovat keskeisiä kysymyksiä, joihin edelliset askelmat ovat luoneet pohjaa. On myös päätettävä, mitkä asiat tullaan tekemän toisin. Tarvitaanko ohjausdokumentteihin tai sääntöihin muutosta? Tukeeko vanha organisaatio tulevaa toimintamallia? Miten jatketaan tästä eteenpäin? Johdon tuki on jälleen avainasemassa.
 Kuva 3. Valtavirtaistamisen menetelmätyyppejä |
Valtavirtaistamishankkeessa on käytetty ja kehitetty runsaasti erilaisia menetelmiä ja tekniikoita. Osa niistä on perinteisiä tiedonhankintamenetelmiä, kuten kysely, haastattelu ja havainnointi. Osa on puolestaan uusia, itse keksittyjä menetelmiä ja –tekniikoita.
Menetelmiä voi tyypitellä eri tavoin. Menetelmien tyypittely perustuu tässä osittain valtavirtaistamisprosessin vaiheisiin, osittain menetelmien luonteeseen. Menetelmät ja niitä toteuttavat tekniikat jaetaan seuraavassa analyyttisiin, prosessi- ja valmennusmenetelmiin.
Osa esimerkeistä on yksinkertaisia tekniikoita, osa puolestaan monimenetelmällisiä kokonaisuuksia, kuten henkilöstötilinpäätös eli HTP. Valtavirtaistamiselle onkin tyypillistä erilaisten menetelmien ja tekniikoiden yhdistäminen menetelmäpaketeiksi, kehittämisvaiheesta ja kohteesta riippuen:
Analyyttisia menetelmiä käytetään eniten kehittämisspiraalin alku- ja loppuvaiheessa, siis kontekstin analyysissa ja tulosten arvioinnissa:
Prosessimenetelmät vievät nimensä mukaisesti kehittämisprosessia eteenpäin. Tämän tyyppisiä menetelmiä edustavat sisäänpääsy-, mobilisointi- ja ilmaisulliset (ekspressiiviset) tekniikat. Myös valmennusmenetelmät edistävät prosessia, erityisesti silloin kun ne liittyvät läheisesti hankkeen tai organisaation kehittämiseen.
Sukupuolinäkökulman sisällyttäminen budjetointiin
Council of Europe Group of specialists on Mainstreaming (1998) Gender Mainstreaming. Conceptual framework, methodology and presentation of good practices. Strasbourg: Council of Europe
Giroux, H.A.(1991) "Border Pedagogy and the Politics of Modernism/Postmodernism", JAE 44(2), 72.
Horelli, L. (2000) Methods and Challenges of Mainstreaming Gender Equality in the Finnish Ministries – An extended case study for the mainstreaming project of the Nordic Council of Ministers. In Proceedings of Women´s Worlds 99: 7th International Interdisciplinary Congress, Tromsö, Norway. http://www.skk.uit.no
Ministry of Children and Family Affairs, Norway (2000) In Search of the Gender Perspective in the Ministries´ Policy Areas. Gender Mainstreaming in Norway. Oslo: Ministry of Children and Family Affairs.
Sotarauta, M. (1996) Kohti epäselvyyden hallintaa. Pehmeä strategia 2000-luvun alun suunnittelun lähtökohtana. Jyväskylä:Acta Futura Fennica N0 6. Finnpublishers
Takaisin edelliselle sivulle | Takaisin aloitussivulle
Liisa Horelli
