Ministeriöiden valtavirtaistamiskokemuksia

TASA-ARVON HUOMIOONOTTAMINEN TYÖSUOJELUHALLINNON AMMATTITAITOPROJEKTISSA

SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ

Pirkko Urvanta

Tiivistelmä:

-työsuojeluhallinnossa tasa-arvohanke otettiin osaksi vuosina 1996-1997 aloitettua ammattitaitoprojektia

-ensimmäisinä kohteina työsuojelupiirien tarkastajat ja toimistohenkilöstö

-kehittää malli ja ajattelutapa sekä henkilöstöpoliittisen että toiminnallisen tasa-arvon valtavirtaistamiseen osaksi ammattitaitoa ja sen kehittämistä

-tasa-arvo pyrittiin sisällyttämään osaamista kuvaaviin moduuleihin joko omana osanaan tai mahdollisimman moneen moduuliin valtavirtaistettuna

-toimistohenkilöstön osaaminen kuvattiin erikseen sekä kiinnitettiin huomiota tarkastajien ja toimistohenkilöiden yhteiseen osaamiseen

-suurimpana toteutuksen esteenä oli asennoituminen: vaikka tasa-arvoasioihin suhtauduttiin periaatteessa myönteisesti, ei niitä koettu ongelmallisina tai ne nähtiin kohtuullisen hyvin hoidetuiksi

-koulutuksen suunnittelijoista ja kouluttajista vain pieni osa sisäisti tasa-arvon huomioimisen

-sosiaali- ja terveysministeriössä ei ole tasa-arvoryhmää eikä tasa-arvoyhteyshenkilöitä, joten hanke jäi irralliseksi

-vaikeuksista huolimatta hanke lisäsi tasa-arvoasioiden käsittelyä koulutuksessa ja teki tasa-arvoa näkyvämmäksi

-hanke on osaltaan lisännyt työsuojeluviranomaisten ja tasa-arvovaltuutetun toimiston yhteistyötä siinä, miten työsuojelutarkastajat voivat edistää tasa-arvosuunnittelua työpaikoilla

1. Hankkeen ankkurointi

Sosiaali- ja terveysministeriö osallistui valtioneuvoston tasa-arvohankkeeseen tavoitteenaan sisällyttää tasa-arvonäkökohdat osaksi työsuojeluhallinnon ammattitaitoprojektia. Työsuojeluhallintoon kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosasto ja 11 työsuojelupiiriä. Osaston palveluksessa on n. 90 työntekijää ja työsuojelupiireissä n. 420, joista työsuojelutarkastajia n. 360. Työsuojeluhallinnon henkilöstö on miesvoittoinen, työsuojelutarkastajista naisia on n. 22 %. Osaston ja työsuojelupiirien päälliköt ovat miehiä.

Sosiaali- ja terveysministeriön muut osastot eivät osallistuneet valtioneuvoston tasa-arvohankkeeseen lukuun ottamatta henkilöstötilinpäätösten valtavirtaistamista. Ministeriössä ei ole tasa-arvoryhmää eikä tasa-arvoyhteyshenkilöiden verkostoa. Hanke jäi siten irralliseksi. Tasa-arvoasioiden edistäminen koko ministeriön tasolla edellyttäisi vähintäänkin tasa-arvoryhmän asettamista.

Työsuojeluhallinnossa niin johto kuin henkilöstö suhtautuvat tasa-arvoasioihin periaatteessa myönteisesti, mutta käytännössä sukupuolten tasa-arvo jää muiden asioiden varjoon. Sitä ei koeta erityisen ongelmallisena. Tasa-arvon käsitteelle työelämässä ja myös työsuojeluviranomaisten toiminnassa on ominaista moninaisuus. Tämä laaja-alainen tasa-arvo, johon kuuluvat eri sukupuolten lisäksi ikääntyvien ja nuorten työntekijäin asiat, työssä jaksaminen, syrjintä, kansalaisuus sekä pienten työpaikkojen työsuojelun edistäminen ovat olleet korostetusti esillä työsuojeluhallinnon toiminnassa viime vuosina.

2. Hankkeen organisointi ja tavoitteet

Työsuojeluhallinnossa oli aloitettu v. 1996 ammattitaitoprojekti, jonka tavoitteena on kehittää ja uudistaa henkilöstön ammattitaitoa, kuvata tarvittavaa osaamista, edistää osaamisen ja koulutustarpeen selvittämistä sekä järjestää koulutusta. Hanke aloitettiin työsuojelupiirien tarkastajista, toisessa vaiheessa ( v. 1998 ) selvitettiin toimistohenkilöstön osaamista ja kolmas, vuonna 2000 alkava osa koskee työsuojeluosaston henkilöstöä. Projektissa laadittiin työsuojelutarkastajille ja erikseen toimistohenkilöstölle osaamista kuvaava modulirakenne, tehtiin osaamiskartoituksien tueksi kompetenssikartta, valmisteltiin osasta moduleja yksityiskohtainen kuvaus ja järjestettiin koulutusta. Tulosneuvotteluissa sovittiin siitä, että työsuojelupiirit tekevät osaamiskartoituksia.

Tasa-arvohanke liitettiin osaksi ammattitaitoprojektia. Tavoitteena oli kehittää menetelmiä tasa-arvon huomioonottamiseksi ammattitaidon kehittämisessä eli osaamisen ja sen kehittämisen valtavirtaistaminen. Tavoite jakaantui kahteen osaan: henkilöstöpoliittisen ja toiminnallisen tasa-arvon edistämiseen. Prosessitavoitteeksi asetettiin kiinnostuksen ja keskustelun herättäminen tasa-arvoasioihin ( teoriasta ja juhlapuheista käytäntöön) sekä työsuojeluhallinnon tasa-arvonäkemysten uudistaminen.

Hanketta hoiti muiden tehtävien ohessa ammattitaitoprojektin työryhmä. Hankkeelle nimettiin vetäjä ja hänelle varahenkilö työsuojeluosaston koulutushenkilöistä. Hanke hyväksyttiin työsuojeluosaston johtoryhmässä, jolle on raportoitu etenemisestä. Kun ammattitaitoprojektin työryhmät lopettivat toimintansa v. 1998 lopulla, jäi tasa-arvohanke käytännössä vetäjän vastuulle. Tasa-arvohankkeen etenemistä vaikeutti myös itse pääprojektin, ammattitaitoprojektin, hidastuminen resurssien riittämättömyyden vuoksi.

3. Valitut toteuttamismenetelmät ja toteutus

Henkilöstöpoliittisessa osassa kiinnitettiin huomiota toimistohenkilöstön tasa-arvoiseen huomioimiseen ammattitaidon kehittämisessä ja koulutustarveselvityksissä. Toimistohenkilöille tehtiin oma osaamista kuvaava modulirakenne ja kompetenssikartta sekä ehdotettiin yhteisen koulutuksen lisäämistä työsuojelutarkastajille ja toimistohenkilöille. Erilaisia mielipiteitä toimistohenkilöiden omassakin keskuudessa oli mm. siitä, miten paljon heidän tulisi tuntea työsuojelun sisältöasioita ja miten paljon he niitä haluavat tuntea. Huomiota kiinnitettiin myös tarkastajien toimistotyötä koskevan osaamisen parantamiseen, kuten atk-taitoihin.

Toiminnallisen tasa-arvon edistämisessä tavoitteeksi asetettiin tasa-arvon sisällyttäminen mahdollisimman moneen työsuojelun sisältöä, viranomaisten toimintaa, vuorovaikutusta ym. koskevaan moduliin tai erillisten tasa-arvoa koskevien modulien toteuttaminen.

4. Tulokset ja niiden siirrettävyys

Hankkeessa kehitettiin malli ja ajattelutapa osaamisen valtavirtaistamiseen. Malli koski sekä henkilöstöpoliittista tasa-arvoa että toiminnallista tasa-arvoa. Malli sopii käytettäväksi muissakin virastoissa. Sen sijaan mallin toteuttaminen osoittautui vaikeaksi ja hankkeen lopputulos oli vaatimattomampi kuin mihin pyrittiin. Valtioneuvoston tasa-arvohankkeiden johtoryhmässä käydyt keskustelut osoittivat, että koulutuksen ja osaamisen valtavirtaistamisen vaikeudet ovat samanlaisia muissakin ministeriöissä.

Henkilöstöpoliittisessa osuudessa, kuten toimistohenkilöiden osaamisen kuvaamisessa ja yhteisen koulutuksen edistämisessä edettiin periaatteessa hyvin. Toimistohenkilöiden osallistumista työsuojelutarkastajien koulutukseen on lisätty, heitä otetaan mm. uusien tarkastajien 5 viikon pituiseen koulutukseen. Toimistohenkilöiden omaa valtakunnallista koulutusta ei ole pystytty järjestämään suunnitellulla tavalla. Eräänä syynä on se, ettei ole selkeää yhteistä koulutusta hoitavaa tahoa. Henkilöstöpoliittisessa tasa-arvossa tulevat nopeasti esille myös muut kuin varsinaiseen ammattitaitoprojektiin kuuluvat asiat, kuten osaamisen hyödyntäminen ja arvostus työn arvioinnissa, palkkausjärjestelmän kehittämisessä ja urakehityksessä.

Tasa-arvoasioiden huomioiminen koulutuksen sisällöissä edellyttäisi sitä, että kaikki koulutuksen suunnittelijat ja kouluttajat olisivat sisäistäneet tämän ajattelutavan ja pitäisivät sitä tärkeänä. Näin ei käytännössä ole. Modulien suunnittelijoille tehtiin asiaa koskeva kirje, mutta sillä ei saavutettu toivottuja tuloksia. Koulutustilaisuuksien suunnittelijoiden ja kouluttajien kanssa pitäisi käydä keskusteluja siitä, mitä tasa-arvon huomioiminen merkitsee esimerkiksi työsuojelun valvonnan menetelmissä, riskinarviointi-koulutuksessa, henkisen hyvinvoinnin edistämisessä, työkyvyn ylläpitämisessä, koneturvallisuudessa, puhelinpalvelussa tai asiakkaiden kohtaamisessa.

Tasa-arvoasioiden käsittely koulutuksessa lisääntyi hankkeen vaikutuksesta. Erillisinä osina tasa-arvoa sekä tasa-arvolainsäädäntöä käsiteltiin mm. uusien tarkastajien ja työsuhdeasiain tarkastajien koulutuksessa. Valtavirtaistamista kokeiltiin aktiivisesti mm. ryhmätyökoulutuksessa ja puhelinpalvelukoulutuksessa. Ryhmätyökoulutukseen osallistui ko. piirien koko henkilöstö, jolla haluttiin edistää toimistohenkilöstön ja tarkastajien yhteistyötä sekä opettaa arvostamaan ja käyttämään hyväksi erilaisuutta.

Tasa-arvoon liittyviä osia sisältyy jo muutoinkin henkisen hyvinvoinnin laajaan moduliin, kuten työhön liittyvän väkivallan uhka, kiusaamisen ja syrjinnän ehkäiseminen, jaksamista ja ikääntymistä, työn ja muutosten hallintaa sekä konfliktien käsittelyä koskevat osiot. Samoin työkyvyn ylläpitoa, tuki- ja liikuntaelinsairauksia, näyttöpäätetyön ongelmia sekä työsuhdeasioita koskeviin moduleihin liittyy laaja-alaisen tasa-arvon näkökulmia.

5. Menestymiset ja ongelmat

Hanke edisti tasa-arvoajattelua osaamisen kehittämisessä ja teki sitä näkyvämmäksi. Suurimpana esteenä on asennoituminen: tasa-arvoasioita ei koeta ongelmallisina tai ne nähdään kohtuullisen hyvin hoidetuiksi. Jos asioita aletaan tarkastella " tasa-arvo- silmin", löytyy monia luontevia yhteyksiä sisällyttää niitä koulutukseen ja osaamiseen. Samalla huomataan , että tasa-arvoon liittyviä asioita sisältyy jo nyt työsuojeluhallinnon strategian pohjalta koulutukseen ja osaamiseen , vaikka niistä ei puhuta asa-arvo- käsitettä käyttäen.

Vaikka alkuperäistä tavoitetta ei saavutettu, edisti hanke tasa-arvoprosessia. Keskustelu työsuojelutarkastajien tehtävistä ja mahdollisuuksista tasa-arvon edistämisessä työpaikoilla vaikutti osaltaan siihen, että keväällä 1999 asetettiin tasa-arvovaltuutetun toimiston, työsuojeluosaston ja työsuojelupiirien välinen ryhmä pohtimaan tasa-arvovaltuutetun toimiston ja työsuojeluviranomaisten yhteistyötä. Selvittely koski mm. sitä, miten tasa-arvosuunnittelua voitaisiin edistää työpaikoilla ja tiedottaa nykyistä paremmin tasa-arvomateriaalista. Ryhmä sai työnsä valmiiksi vuoden 2000 alussa. Osaston johto on edellyttänyt, että työsuojelupiirit toimivat muistion suositusten mukaisesti. Työpaikoilla tasa-arvo-ohjelma voi olla osana työsuojelun toimintaohjelmaa. Työsuojelutarkastajat voivat toimintaohjelma käsittelyn yhteydessä keskustella tasa-arvoasioista, jakaa tasa-arvovaltuutetun toimiston esitteitä sekä kertoa mahdollisuudesta saada tasa-arvovaltuutetun toimiston edustaja neuvomaan tasa-arvosuunnitelman tekemisessä ja hyödyntämisessä.

Takaisin edelliselle sivulle | Takaisin aloitussivulle

Ylitarkastaja Pirkko Urvanta