Immo Parviainen
Milloin
-taustalta löytyy Lipposen I -hallituksen tasa-arvo-ohjelma ja Pohjoismaiden ministerineuvoston tasa-arvon valtavirtaistamishanke. Opetusministeriö aloitti TasaNupo –valtavirtaistamishankkeensa keväällä 1997.
Kohderyhmät
TASANUPO-hanke täsmennettiin kolmeen osaan:
-tasa-arvo valtakunnallisissa nuoriso-, nuorisotyötä tekevissä ja nuorison
palvelujärjestöissä
-tasa-arvo alue- ja rakennepolitiikassa,
-tasa-arvo lähiympäristön kehittämisessä.
Tasa-arvo valtakunnallisissa nuoriso-, nuorisotyötä tekevissä ja nuorison palvelujärjestöissä- hanke toteutettiin valtionavun haun yhteydessä järjestetyillä järjestöille suunnatulla kyselyillä kahtena vuotena. Vastauksia käytettiin lähinnä ministeriön sisäisenä informaationa.
Valtavirtaistamishankkeet Tasa-arvo alue- ja rakennepolitiikassa ja Tasa-arvo lähiympäristön kehittämisessä yhdistettiin ja kehitettiin alueellisiksi nuorisotyön ja -toiminnan itsearviointiprojekteiksi. Pilotttialueiksi valittiin Länsi-Suomesta Satakunnan maakunta (keskuksena Pori) ja Itä-Suomesta Pohjois-Karjalan maakunta (keskuksena Joensuu).
Tavoitteet
Päätavoite oli tuottaa lähinnä nuorisojärjestöille, kunnille, maakuntaliitoille ja lääninhallituksille arviointiväline, jolla ne voivat itse arvioida sekä omaa toimintaansa että alueellista ja paikallista nuorisopolitiikkaa. Erityisenä arviointiteemana on nuorisopolitiikan ja -työn tasa-arvo (sukupuolten tasa-arvon lisäksi ikä-, alue-, sosiaalinen tasa-arvoisuus). Lisätavoitteena on nuorten mobiloisointi paikalliseen ja alueelliseen kehittämiseen.
Miten
Hankkeessa oli mukana Teknillisen Korkeakoulun tutkija ja hankkeen johdossa on ollut ohjausryhmä, jossa on opetusministeriön, järjestökentän, tutkimuksen ja valtavirtaistamishankkeen edustajat.
Kummallakin pilottialueella järjestettiin aivoriihiä arviointivälinettä (arviointikansion) luotaessa. Näin kansioiden käyttäjät määrittelivät itse ydinkysymyksiä. Keväällä 2000 kummallakin alueella järjestettiin seminaarit, joissa luodattiin arviointikansioita (mukaan lukien koetäytön tuloksia) ja pohdittiin menetelmän käyttöä.
Hankkeen valtakunnallinen loppuseminaari järjestettiin kesäkuun 13. Helsingissä. Siellä käytiin läpi alueellisten hankkeiden tulokset ja menetelmän käyttökelpoisuus sekä todettiin prosessin olevan käyttökelpoinen eri organisaatioiden, paikallisen ja alueellisen toiminnan arviointiin.
Ongelmia
Sukupuolten välinen tasa-arvo vaikutti erityisesti nuorille vieraalta käsitteeltä ja he eivät oikein osanneet ottaa asiaan kantaa. Viitteitä jonkinlaiseen nuorisotyön sukupuoliseen epätasa-arvoisuuteen saatiin kuitenkin nuorten palautteesta epäsuorasti.
Tulosten ja menetelmän siirrettävyys vaatii alueellista ja paikallista aktiviteettia. Menetelmä vaatii kohtuullista harjaantumista ja ilmeisesti alueellista konsulttiapua toimiakseen tehokkaasti.
Saavutuksia
TasaNupo tuotti julkisen sektorin ja nuorisojärjestöjen toimijoille nuorisotyön ja –toiminnan sisäisen tasa-arvoarvioinnin välineitä (arviointikansioita) ja mallin sisäisen tasa-arvoarvioinnin organisoimistavaksi.
Hankkeen taustalta löytyy Lipposen I -hallituksen tasa-arvo-ohjelma ja Pohjoismaiden ministerineuvoston tasa-arvon valtavirtaistamishanke. Keväällä 1997 opetusministeriö sai Tasa-arvotoimistolta kirjeen, jossa annettiin toimintaohjeita valtavirtaistamishankkeen toteuttamiseksi: "Hankkeen tavoite on kokeilla ja kehittää hallinto- ja työkäytäntöjä, joilla tasa-arvonäkökulma sisällytetään osaksi normaalia virkatyötä." Hanketta käsiteltiin opetusministeriön tasa-arvotyöryhmässä keväällä 1997, jolloin päädyttiin siihen, että asiasta pitää saada lisäselvityksiä mm. tasa-arvotoimistosta.
TASANUPO-hanke täsmennettiin ohjeiden ja konsulttien opastamana opetusministeriössä aloitetun kartoittamisen ensimmäisenssa vaiheessa kolmeen osaan:
Kohta 1. toteutettiin valtionavun haun yhteydessä järjestetyillä järjestöille suunnatulla kyselyillä kahtena vuotena. Vastauksia käytettiin lähinnä ministeriön sisäisenä informaationa.
Kohdat 2 ja 3 yhdistettiin ja kehitettiin alueellisiksi nuorisotyön ja -toiminnan itsearviointiprojekteiksi. Pilotttialueiksi valittiin Länsi-Suomesta Satakunnan maakunta (keskuksena Pori) ja Itä-Suomesta Pohjois-Karjalan maakunta (keskuksena Joensuu).
Päätavoite oli tuottaa lähinnä nuorisojärjestöille, kunnille, maakuntaliitoille ja lääninhallituksille arviointiväline, jolla ne voivat itse arvioida sekä omaa toimintaansa että alueellista ja paikallista nuorisopolitiikkaa. Erityisenä arviointiteemana on nuorisopolitiikan ja -työn tasa-arvo (sukupuolten tasa-arvon lisäksi ikä-, alue-, sosiaalinen tasa-arvoisuus). Lisätavoitteena on nuorten mobiloisointi paikalliseen ja alueelliseen kehittämiseen.
Hankkeen toteuttamiseksi opetusministeriö teki sopimuksen Teknillisen Korkeakoulun kanssa, joka palkkasi tutkijan heinäkuun 1999 alusta kesäkuun 2000 loppuun. Hankkeen johdossa on ollut ohjausryhmä, jossa on opetusministeriön, järjestökentän, tutkimuksen ja valtavirtaistamishankkeen edustajat.
Syksyllä 1999 kummallakin pilottialueella järjestettiin aivoriihiä arviointivälinettä (arviointikansion) luotaessa. Näin kansioiden käyttäjät määrittelivät itse ydinkysymyksiä. Keväällä 2000 kummallakin alueella järjestettiin seminaarit, joissa luodattiin arviointikansioita (mukaan lukien koetäytön tuloksia) ja pohdittiin menetelmän käyttöä.
Hankkeen valtakunnallinen loppuseminaari järjestettiin kesäkuun 13. Helsingissä. Siellä käytiin läpi alueellisten hankkeiden tulokset ja menetelmän käyttökelpoisuus. Paikalla oli etupäässä Satakunnan edustajia; varsinkin nuoret antoivat kriittistä palautetta menetelmästä. Samalla todettiin prosessin olevan käyttökelpoinen eri organisaatioiden, paikallisen ja alueellisen toiminnan arviointiin.
Nuorisotyön ja –toiminnan sisäisellä tasa-arvoarvioinnilla tarkoitetaan ammattimaisten nuorisotyöntekijöiden ja järjestöissä vaikuttavien nuorisotoimijoiden sekä tyttöjen ja poikien itsensä suorittamaa nuorisotyön ja –toiminnan tasa-arvoarviointia. Sisäistä arviointia tarvitaan myös yhtenä näkökulmana nuorisotyön ja -toiminnan palautejärjestelmän kehittämiseen eli työn ja toiminnan meta-arviointiin. Nuorisotyön ja –toiminnan tasa-arvoarviointi liittyy laajemminkin kehitteillä olevaan sukupuolivaikutusten arviointiin (SUVA). Nuorisopolitiikan SUVAssa voidaan arvioida mm. tyttöjen ja poikien erilaisia intressejä sekä niitä mahdollisuuksia, joita nuorisopolitiikan keinoin luodaan toisaalta tytöille ja toisaalta pojille.
Sisäistä tasa-arvoarviointia varten tarvitaan tasa-arvoarviointikonsultointia, tasa-arvoarviointivälineitä ja malliprosessi, joiden pohjalta nuorisotoimijat voivat suunnitella ja käynnistää omaehtoisen sisäisen tasa-arvoarvioinnin. TasaNupo tuotti julkisen sektorin ja nuorisojärjestöjen toimijoille nuorisotyön ja –toiminnan sisäisen tasa-arvoarvioinnin välineitä (arviointikansioita) ja mallin sisäisen tasa-arvoarvioinnin organisoimistavaksi.
Pilottiprojektien yhtenä näkökulmana voi alustavasti todeta, että nuorisotyö ei toimi tasa-arvoisesti. Sukupuolten välinen tasa-arvo nuorisotyössä ja –toiminnassa vaikuttaa testiarvioinnin palautteen perusteella kohtalaisen hyvältä. Kuitenkin sukupuolten välinen tasa-arvo vaikutti erityisesti nuorille vieraalta käsitteeltä, etteivät he oikein osanneet ottaa asiaan kantaa. Sukupuolten välinen tasa-arvo saattaa olla enemmänkin aikuisten käyttämä käsite. Viitteitä jonkinlaiseen nuorisotyön sukupuoliseen epätasa-arvoisuuteen saatiin kuitenkin nuorten palautteesta epäsuorasti: tytöt ja pojat viestittivät tämän suuntaista esimerkiksi nuorisotilojen käytön ja niihin hankittavien harrastusvälineiden suhteen, joissa he kokivat suosittavan liiaksi joko tyttöjä tai poikia.
Tulosten ja menetelmän siirrettävyys vaatii alueellista ja paikallista aktiviteettia. Menetelmä vaatii kohtuullista harjaantumista ja ilmeisesti alueellista konsulttiapua toimiakseen tehokkaasti. Kysymyskansioiden sopivalla sisällöllä saadaan esiin tasa-arvon tilanne.
Takaisin edelliselle sivulle | Takaisin aloitussivulle
Immo Parviainen
Opetusministeriö
Nuorisoyksikkö